Pieni merenneito
Helsingin Kaupunginteatterin suurtuotanto on saanut suitsutusta jo ennen ensi-iltaansa. Panostukset tekniikkaan, pukuihin, lavastukseen ovat todella kovat. Lunastaako Disneyn klassikopiirretyn näyttämösovitus ja suomennos paikkansa vuoden yhtenä musikaalitapauksena?
Minulla oli nostalgiset fiilikset tulla katsomaan teosta oman kummitytön kanssa, sillä Pieni merenneito -elokuva on ensimmäinen kokoillan elokuva, jonka olen nähnyt valkokankaalta. Kummitytölleni tämä ei ollut ensimmäinen kerta teatterissa, mutta HKT:n isolla näyttämöllä kyllä, joten vähän samoja tuntoja oli aistittavissa kuin noin 30 vuotta sitten.
PIENI MERENNEITO on pitkästä aikaa Helsingin Kaupunginteatterin isolle näyttämöllä isolla pensselillä maalattu teos, joka osaltaan myös ehkäpä paljastaa ensimmäistä kertaa myös pari vuotta sitten jo valmistuneen teatteritalon remontin yhteydessä uudistetun tekniikan potentiaalia kunnolla yleisölle.
Näytelmä on niin tekniikan, valojen, äänen, musiikin ja näyttelytyön osalta atomikellon tarkkuudella etenevä, kiitos musikaalijumala Samuel Harjanteen, joka on silti taitavasti säilyttänyt teoksessa aitoa inhimillisyyttä sekä Disneyn maagista tarunhohtoisuutta. Tämä tempaa todella mukaansa!
H.C. ANDERSENIN klassikkosatuun perustuva tarinaa kantavat Alan Menkenin tutut sävelmät sekä musikaaliin sävelletyt kymmenen uutta laulua – ja kyllä, Under the Sea kuullaan.
Silmäkarkkia antavat Pirjo Liiri-Majavan suunnittelemat rokokoo-henkiset puvut, jotka elävät kuin merivirtojen syleileminä näyttelijöiden liikkuessa. Peter Ahlqvistin upeaa lavastusta täydentää Toni Haarasen suunnittelemat videoprojisoinnit, jotka hämärtävät rajoja siitä mihin lavaste päättyy ja projisointi alkaa.
Mahtipontiselta kuulosti myös etukäteen kuultuna Flying by Foyn kehittämät lennätykset, mutta varjelkoot – onko tällaisia hurjia ja silti pehmeitä lentokohtauksia Suomen teatterilavoilla ennen nähtykään? Illuusio on täydellinen: Ariel todellakin ui halki näyttämön täysin painottomasti.
AALTOIHIN SUKELTAVAT vahvaäänisen Sonja Pajunojan näyttelemän Arielin rinnalla komeana Erikinä tamperelaisyleisölle tuttu, HKT:n uusi vahvistus Martti Manninen. Illan herkullisinta antia tarjoilevat Sanna Saarijärvi kammottavan ihanana Ursulana ja tämän veljeä, komeaa kuningas Tritonia esittävä Mikko Vihma. Unohtamatta Arielin kalaystävää Pärskyä, jonka rooleissa vuorottelevat nuoret lahjakkuudet Valo Eklund, Lenni Kallela, Alek Pèrez Lahtinen ja Samuel Vihma.
Valloittava Sebastian laittaa saksensa liemeen näyttelijän, Tero Koposen ja nuken onnistuneessa symbioottisessa suhteessa. Paavo Kääriäisen Kiero ja Antti Timosen Liero luikertelevat tiensä katsojien sydämeen niljakkaina kelmeinä. Upeiden nukkehahmojen takana ovat myös vaikkapa Star Wars -elokuvien hahmojen takaa tutut, englantilaisen Stitches and Glue-yhtiön huippuammattilaiset.
Lavan täyttävä Pieni merenneito -ensemble nousee myös monissa kohdissa pääosaan. Olipa kyse kutkuttavasta Sebastianin keittiökohtauksesta tai Arielin sisarten valloittavista lauluista. Kaikkea tätä rytmittää 13-henkinen orkesteri kapellimestarinaan Risto Kupiainen.
PIDIN TEOKSESTA hurjasti, mutta mitä mieltä oli illan selvästi kriittisempi katsoja: kummityttöni? Vuolaita kehuja saivat niin Kiero ja Liero kuin kuulemma hirmuisen suloinen Pärsky! Arielin huima ilma-akrobatia oli myöskin tehnyt suuren vaikutuksen nuoreen katsojaan.
Pienen merenneidon seikkailut ilahduttavat varmasti nuorta kuin varttuneempaa yleisöä. Syksyn odotetuimpiin teatteriavauksiin lukeutuvat näytelmä laittoi riman odotetusti korkealle.
