Toy Story 4

Lelut mellastavat taas, tosin hieman väsähtäneesti

Pixar tuntuu nyt kasvaneen kanssaeläjiensä kanssa siihen pisteessen, että lastenelokuvat eivät enää olekaan lapsille tehtyjä, vaan niille, jotka katsoivat niitä lapsina? Tutut hahmot kyllä leffasta löytyvät. Heti alussa cowboy Woody ja paimentyttö Bo Peep joutuvat kaihoisaan eroon. Mutta Woody saa uuden paimennettavan ystävän, Kahvelin (lusikkahaarukkayhdistelmän), joka on uuden lapsen, Bonnien, uusi rakkain lelu, ja jonka hän on itse askarrellut.

Kahvelilla on perversio olla roska, jota Woody joutuu taltuttamaan, ketomalla tälle, että hän on rakkain lelu Bonnielle. Kahveli katoilee, ja Woodyn tehtävä on palauttaa hänet lamalla, samalla saarnaten leluisuudesta ja lapsen rakkaudesta. Lopulta seikkailu on valmis Kahvelin jouduttua kidnapatuksi antiikkiliikkeen pelottavalle Gabby Gabby nukelle, joka haluaa Woodyn toimivan äänikoneiston.

MITÄ TÄSTÄ SANOISI? Ensimmäiseksi sen, että tämä ei välttämättä ole ihan lastenelokuva. Tämä on tehty Toy Storyjen kanssa kasvaneille, nyt jo aikuisillie ihmisille. Elokuva on surullinen, ahdistava ja jopa kauhuelokuvamaisiaefektejä sisältävä. En naurahtanut kuin pari kertaa ja enemmänkin olo oli hämmentynyt.

Vauhtia ja kommelluksia jopa hieman riittää, sekä muutama hauska uusi lelu (pupu ja ankka) ja antiikkikauppa on ihan huikea uutena paikkana missä mellastaa. Mutta kyllä mulle silti jäi hieman surullinen fiilis koko kokonaisuudesta. Suomenkieliset äänet toimivat jälleen moitteettomasti. En veisi perhettäni tätä katsomaan ratkiriemukkaana elokuvaelämyksenä.