Valas

Kaikki yleissivistyneet lienee tietävät kirjan Moby Dick (aka The Whale). Mutta kuka sen on oikeasti  lukenut? Ehkä joku on jonkin filmatisoinneista tai mini tv-sarjoista nähnyt? Minä tiesin juonen noin ja niin kuin, mutta en ole lukenut, enkä katsonut. Luojan kiitos on olemassa tämä sarjakuva! Tämä riittäköön minulle yleissivistykseksi tästä aiheesta. Joten luotan, että tämä hieno sarjakuvaversio seurannee juonta rehellisesti ja kunnioittaen.

Itse kirjaahan ei aikoinaan kunnioitettu sen ilmestyttyä, ja kirjailija Melville ei koskaan kirjoittanutkaan mitään muuta teosta. Vasta noin 70 vuotta myöhemmin kirja yhtäkkiä nousi suosioonsa, ja sen ilmeisesti ansaitsemaan arvostukseensa.

Kirja on kasvutarina, kun nuori Ishmael yllättäen ystävystyy satamassa alkuasukkaaseen, villiin, jopa kannibaaliksi haukuttuun Queeqegiin. Yhdessä he pestautuvat kapteen Ahabin laivaan, joka on lähdössä miehistöineen useamman vuoden valaanpyyntimatkalle.

ALKUPÄÄSSÄ SARJAKUVAA tutustumme miehistön monipuoliseen hahmogalleriaan, merenkäynttin ja laivan ankeaan arkeen. 

Pikkuhiljaa alkaa selvitä kapteeni Ahabin henkilökohtainen kostoretki ja intohimo valkoista valasta kohtaan. 

”Juuri tuo valkoinen piru katkaisi toisen mastoni, ja teki minusta hylyn”. Puhuu kapteeni miehistölleen. Mastolla hän tarkoittaa toista jalkaansa, joka on nyt puujalka. 

”Miehet! Jos valkoinen valas osuu tiellemme, seuraamme sitä vaikka helvetin portille, kunnes kylvemme sen mustassa veressä!”, kapteenin lausahdus kiteyttää koko tarinan ytimen. 

Johon perämies vastaa: ”Kapteeni, kostonhimosi luontokappaletta kohtaan on jumalanpilkkaa ja pelkään, että saamme maksaa siitä vielä täyden hinnan.” Tämäkin on kirjan tarinan kannalta täysin totta. 

SARJAKUVAN TEKSTI on taruja ja uskomuksia tarinan sisällä. Lukija oppii päähenkilö Ishmaelin kautta, miten rankkaa pyynti voi olla. Tunnelma käy kireäksi ja ahdistavammaksi reissun edetessä. Uskonto ja uskomukset ovat vahvasti läsnä. Ruumiitakin tulee ja kasvua tapahtuu niin päähenkilössä kuin lukijassakin.

Eräs miehistön jäsen kiteyttää koko matkan hienosti: ”En ole varma jahdataanko me sitä vai jahtaako se meitä.”

Ensimmäinen kohtaus ihan perus kaskelotin kanssa on vaikuttava, ja kirjan loppu puolisko erittäin tiivistunnelmainen ja jännittävä, myös paljolti ajatuksia herättävä.

Upea teos. Jo pelkästään massiivisen kirjan ulkomuoto irtokansineen on vakuuttava. Itseasiass olin hieman kiireinen, enkä ehtinyt tätä kritiikkiä aiemmin kirjoittaa, ja kirjan lojuessa olohuoneen pöydällä, se aiheutti vierailijoissa ihastusta ja kysymyksiä, joihin en vielä silloin voinut vastata. Toimii siis vaikka sisustuselementtinäkin. Harvoin Suomalainen sarjakuvataiteilija pystyy yhtä ulkoisesti vakuuttavaa teosta julkaisemaan? Kirjan sivutkin ovat laadullisesti hienoa paksua paperia.

Ja koska itse sisältö ja tarina ovat klassikoita ja Toriseva on saanut kertomuksen toimimaan mielenkiintoa herättäväksi ja soljuvaksi, niin miksi ei sitä pakkaisi tyylikkääseen muotoon.

Pidän kovasti Janne Torisevan simppelistä tyylistä piirtää hahmonsa. Silti ne ovat eläviä ja yksilöitä.

Myös värimaailma harmaan, ruskean ja vihreän sävyissä kuuluu jotenkin tarinan lievään ahdistavuuteen. Unijaksoissa värien käyttö on asiaan kuuluvasti rohkeampaa, erottaen ne laivan arkisesta maailmasta.

Myös jälkisanat, joista tuohon alkuun jo jotain lainasinkin, kannattaa lukaista.

Upea teos. Ja helppo lukea juurikin tällaisessa muodossa miellyttävästi.

Janne Toriseva
Perustuu Herman Melvillen romaaniin ”Moby Dick”
Basam Books, Arktinen banaani, Zum Teufel