Judy

Upea elokuva, upea pääosa

Kaikki tietävät Ihmemaa Oz -elokuvan. Siitä muistettavan Somewhere Over the Rainbow biisin ja ehkä Judy Garlandin, pääosan nuoren tytön. Elokuva, josta Shirley Templekin tavoitteli pääosaa. 

Judy Garland oli aikansa tähti. Lapsi ja teini, joka ei saanut elää oikeata elämäänsä, kuten ikäisensä olisi kuulunut. Tästä on löydettävissä hieno artikkeli Ilta-Sanomien nettisivuilta, jonka on tyylikkäästi kirjoittanut Pauliina Leinonen.

JUDYN TYTÄR, nyt jo 73 vuotias Liza Minelli, tähti hänkin, ei kuulema halua katsoa elokuvaa, koska se olisi hänelle liian tuskallista. Ymmärrän täysin. Tämä elokuva menee täysin tunteisiin.

ELOKUVA SEURAA pillereistä ja alkoholista riippuvaisen Judy Garlandin viimeistä elinvuotta. Viimeisin aviomies haluaa lasten huoltajaksi, koska Judy on tuhlannut kaikki mammonansa ja elää lastensa kustannuksella esiintyen pienissä show-tapahtumissa. Velkaa on, kämppää ei. Tarjous Lontooseen esiintymään houkuttelee, mutta lapset olisi jätettävä jenkkeihin.

Varma tulonlähde ja velkojen mahdollinen pois maksaminen kuitenkin voittavat rakastavan äidin vaa’assa. 

Lontoon showon aluksi menestys, mutta yksinäisyys, miessuhteet, unettomuus, alkoholi ja äidinrakkaus kuitenkin johtavat erinäisiin katastrofeihin toisensa jälkeen. Lopputulos on tiedettävissä.

ELOKUVA ON loistava. Täyttä tunnetta alusta viime minuuteille. Ja sen täydellisen kantava voima lepää yksinomaan Renée Zellwegerin harteilla. Hän tekee sen, juuri sen, mitä Rami Malek teki viime vuonna Freddie Mercurylle Bohemian Rhapsodyssa. Mä olen jo Oscarini pääosista tältä vuodelta antanut. Ne menevät Joaquin Phoenixille Jokerista ja Zellwegerille Judysta. Toisaalta Renée voi jopa tehdä tuplat. Nimittäin hän esittää ja nimenomaan laulaa itse kaikki laulut elokuvassa. Eli parhaan musiikin pystiäkin tässä jo ennakoin. 

Kun ensimmäinen Judyn liveakti lauluineen päättyy, melkein nousin seisomaan ja aplooderaamaan leffateatterissa. Kun taas elokuva päättyy, tiedätte kyllä mihin lauluun, kyyneleet valuivat silmistäni.  Myös ruumiillinen elekieli on sellaista, että Judyn koko vartalo ja elekieli on otettu käyttöön. Myös pienet päänliikkeet. Onkohan siis kyse lääkkeiden ylikäytön vaikutuksesta, vai mistä? Uskomattoman hienoa tulkintaa. 

Zellwegeristä en ole pahemmin näyttelijättärenä kovin piitannut. Turhat Bridget Jones -elokuvat, muutama hieno roolisuoritus leffoissa Päämääränä Cold Mountain ja Valkoinen oleanteri. Mutta nyt hän loistaa kuin taivaan kirkkain tähti. Putoavana tähtenä. Humoristisena äitinä, hauskana lavapersoonana känniänsä peitellen ja rakkautta etsivänä, liian paljon miesten hyväksikäyttämänä tähtenä. 

Hän ei peittele silmäkulmiensa ryppyjä, huultensa juonteita, tai käsiensä suonikuutta. Hän näyttää yhtä ikäiseltään kuin Judy Garland oli viime metreillään.

Tämä on Renée Zellwegerin elokuva. Hänen taidonnäytteensä. Tämä on myös hieno muisto Judy Garlandille. Tämä on yksi tämän vuoden ehdottomasti niistä leffoista, joka täytyy nähdä, tai olet missanut vuoden ehkä upeimman elokuvan. 

Upea. Koskettava. Nautinnollinen. Inhimillinen ja iholla tuntuva.