Birds of Prey: and the Fantabulous Emancipation of One Harley Quinn

Naisenergiaa hyvässä ja pahassa

Jos elokuvan käsikirjoittaja, ohjaaja ja pääosat ovat naispuolisia, siitä on yleensä seurannut hyvää Hollywoodin miesvaltaisessa kuppikunnittumassa. Tällä kertaa kuitenkaan, kun yritetään yhdistää DC sarjakuvauniversumin naisia vs. normipahikset, homma ei vaan kerta kaikkiaan toimi. Ja edelleen suurin syy on sieluton ja liian löysä Margot Robbie. 

En tiedä mikä naisessa mättää, mutta aiemmin olen onnistunut hänet teilaamaan rooleissaan Tarzan, Bombshell ja periaatteessa tämän leffan esiosassa Suicide Squad.

Käsikirjoitus on periaatteessa kivan kikkaileva takaumahyppyineen ja trikkeineen. Muuten se onkin sitten heppoinen ja hutera. Pääosassa Jokerin kanssa bänät tehnyt Harley Quinn (Robbie). Joka känni- ja rasittavuussekoiluineen saa kaikki Gotham-cityn mafiosot ja palkkatappajat peräänsä. Myös kaupungin rikosvaltaa hamuava rikospomo Black Mask/Roman Sionis (Ewan McGregor) haluaa valtaa, jonka saavuttamiseen tarvitaan timantti, jonka pikku taskuvaras tyttönen on nielaissut sisuksiinsa. Erinäinen ja eripurainan, lain kummallakin puolella toimiva naisjoukko joutuu yhdistämään voimansa, että homma saadaan hallitusti vedettyä loppuun.

Leffasta tulee mieleen hieman vanhempi, myös sarjakuvaan perustuva kaiken kaikkiaan epäonnistunut Tank Girl -leffa tai harmillisen pieleen mennyt Sucker Punch elokuva. Tarina on köyhä, pliisu ja tasapaksu. Ja varsinkin niin pirun monta kertaa nähty, että katsomossa haukotuttaa. Lisäksi toistuvat tappelukohtaukset hidatuksineen alkavat jo suorastaan antaa luvan pienille unille. Varsinkin lopun huvipuiston ”vekkula/metkulatalossa” tapahtuva taisto on jo niin hirveää kurakakkaa, että tekee mieli poistua leffasalista kesken kliimaksia. 

Margotin köyhän rollisuorituksen haukuin jo. Siitä ei sen enempää.

Ilopilkkuna mainio Black Canarian (Jurnee Smollet-Bell), joka hoitaa roolinsa ansaitun coolisti. Myös vitsien kohteeksi joutuva ”khih” varsijousinainen (Mary Elizabeth Winstead) toimii roolissaan. Valitettavasti McGregor ei pääse suorituksessaan edes riman ali pahiksena. Muista rooleista en edes jaksa mitään kirjoittaa.

Plussaa leffassa on kaksi asiaa. Loistava puvustus ja ihan sairaan kova soundtrack! Ilman niitä leffa ei todellakaan ansaitsisi kahta tähteä. 

Toivottavasti tämä DC-sarjakuvaleffayritelmäturhuus ei enää koskaan saa päivänvaloa jatko-osilla. 

Seuraavksi kauhulla odottelen DC:n Wonder Woman jakoa, jonka traileri sai kammoksuttavat kylmät väreet selkääni. Ensimmäinen osa onnistui, niin kuin AquaMan LINKKI. Mutta nähtäväksi jää miten käy DC vs Marvel leffataistelussa lopulta. Ja taas.