Bombshell – Hiljaisuuden rikkojat
- Elokuvat + TV
- Gekko
- 7.2.2020
- 2342
- 3 minutes read
KUVA: Charlize Theron, Nicole Kidman ja Margot Robbie. Kuva: Hilary Bronwyn Gayle.
© Lionsgate Entertainment
Fox-kanavan naiset nousevat hiljaisuudesta vastustamaan seksuaalista hyväksikäyttöä
Aiheena elokuva on polttava ja kiinnostava, mutta sen amerikkalaisuus ei loppujen lopuksi anna paljoa meille suomalaisille.
Elokuva perustuu tositapahtumiin, jotka nousivat puheenaiheeksi, ja oikeusjutuksi Amerikassa joitakin vuosia sitten. Fox-kanavan juontaja Carlson (Nicole Kidman) saa potkut töistään, ja aikoo vihdoin ja viimein kertoa piinaavan salaisuuden kanavan pomosta Roger Ailesista (John Lithgow). Vuosia kestänyt ”reittä pitkin kameran eteen” meininki saa luvan päättyä. Yksin häntä ei kukaan usko, taakse on siis saatava muitakin kanavan naisia. Asiaa tutkii myös uutisankkuri Kelly (Charlize Theron), joka ei kuitenkaan uskalla heittäytyä kalman kitaan. Pikkuhiljaa menneisyydestä nousee muitakin naisia myöntämään kamaluuksia ja viimeisin uhrikin, Kayla (Margot Robbie) harkitsee asian myöntämistä, ja itselleen tapahtuneista asioista kertomista. Mukaan on ympätty Trumpin vaalityöskentelyä ja valtaan nousua.
Asia on tärkeä, jopa rohkeastikin esitetty, mutta se jättää pohjoismaisen katsojan kylmäksi. Meillä on ollut omat #metoo-asiat filmiteollisuudessa ja muillakin aloilla, mutta tämä on jotenkin turhan kaukana meistä, että aihe oikeasti jaksaisi hirveämmin kiinnostaa. Elokuvan käsikirjoitus heittelehtii turhaan aiheesta toiseen, ja lisäksi pompottelee epämääräisesti henkilöiden välillä. Tästä olisi saanut hienosti esimerkiksi Erin Brockovick -tyylisen yhden naisen kamppailun, mutta nyt hosutaan joka suuntaan, myös poliittisesti. Theron hoitaa roolinsa jämäkällä karismaattisella varmuudellaan, Kidman on hieman pihalla roolissaan ja Robbie on jälleen kerran roolissaan loppujen lopuksi vain silmiään räpyttelevä blondi. Auta armias, kun saamme häneltä tällä viikolla vielä toisenkin ensi-illan Birds of Prey.
Jos haluatte nähdä aiheesta paremman ja pahemman miesversion, menkää vaikka katsomaan Tampereen Työväen Teatterin Karvas pala. Nyt elokuva jättää puolityhjän ja ilmeettömän tunteen. Sivurooleissa vilisee loistavia mies- ja naisnäyttelijöitä. Mutta elokuva on kuin kiireellä kasattu poliittisen tv-sarjan pilotti ja se jättää katsojalle käsiin vain kylmän ja märän rätin.