Color Out of Space

Lovecraft scifikauhua nykyajassa

Aamu on aina mielenkiintoista aloittaa varhaisella leffapressillä H.P. Lovecraftin (1890–1937) tekstiin perustuvalla scifi-pohjaisella kauhuelokuvalla. Ulos valoon teatterin pimeydestä päästyään, ei voi olla ihan varma, mitä äsken tapahtui?

Elokuvan viisihenkinen perhe asuu jossain maaseudulla perusamerikkalaista perhe-elämää. Eräänä yönä heidän takapihalleen pudota tömpsähtää meteoriitti, joka hehkuu oudon purppuraista valoa. 

Meteoriitti alkaa vaikuttaa kaikkeen. Luonto alkaa kasvattamaan uudenlaista kasvustoa, pohjaveteen ilmestyy epäilyttäviä aineita, eläimet käyttäytyvät oudosti, ja jopa uusia elämänmuotoja ilmestyy.

Pahiten meteoriitin voima kuitenkin vaikuttaa perheenjäseniin. Jokaiseen hieman eri lailla. Pikkupoika puhuu kaivosta kuulemilleen äänille, teinityttö viiltelee itseään, isän käsiin ilmestyy outoa ihottumaa jne.

Perhe kuitenkin yrittää omalla tavallaan pitää yhtä, ja meteoriittikin pitää porukan paikalla, vaikka osa heistä yrittääkin paeta.

Taattua Lovecraftia monellakin tapaa. Lovecraftin tavaramerkit metamorfoosi ja mutaatiot näkyvät vahvasti. Myös ”jokin rajan takaa” on koko ajan lähellä. Pakko sanoa, että tässä oli yksi kohtaus otettu suoraan John Carpenterin upeasta The Thing elokuvasta, jossa koirat sulautuvat toisiinsa, yhdeksi isoksi kimpuksi. Tässä sama toteuteaan alpakoilla. Tämäkin toisaalta kertoo myös elokuvassa koko ajan läsnä olevasta huumorista. Toimiva teskti, jäntevä ohjaus ja kaikissa rooleissa hyvät näyttelijät takaavat mielenkiintoisen, hieman taiteellisen scifistisen kauhuelokuva kokemuksen. Enemmän ehkä sinne aikuisemman kauhun puolelle, kuin teinislasheriin mennään. Pelottava elokuva ei ole, enemmänkin mielenkiintoinen.