Niskavuoren Heta

Hirveä ja voimakas nainen

Ensin ripittäydyn. En ole yhtäkään Niskavuorea nähnyt. En ole tyhmä, enkä sivistymätön, tiedän toki mistä on kyse. Nyt nähtyäni tämän, tiedän, tämä on aikansa Dynastia-sarjaa!

Heta on päättänyt naida trenki Aukustin ja muuttaa pois Niskavuoren suvun paineesta ja ylellisyydestä. Vahva nainen aikoo rakentaa oman elämänsä, talonsa ja imperiuminsa omilla voimillaan. Trenki Aukusti aviopuolisona tekee mitä Heta käskee, mutta elää silti omaa elämäänsä soljuvasti työnsä ja luonnon kanssa. Komea rakennus on saatava valmiiksi, kukaan sitä ei saa nähdä, ennen kuin se on valmis. 17 vuotta siihen menee. Lapset kasvavat ja sotakin vaanii. Silti Heta ei anna periksi. Hän on valmis jopa uhraamaan poikansa kaiken, itsensä ja ansaitsemansa, edestä.

Loppu on hirveä. Itkin. Nyt on se piste, että Hella Wuolijoki alkaa kiinnostamaan. Vaikka Heta on varsinainen bitch, hänessä on kuitenkin särmää, vahvuutta, tahtoa ja munaa. Liisa Mustonen on ohjannut täräyttävän, tiivistetyn ja kammottavan kauniin klassikkoteoksen.

Kyse on vallasta. Tällä kertaa naisen vallasta. Näin aiemmin tällä viikolla inhottavan näytelmän miehen vallasta nyt kiroilen tuota kamalaa Hetaa, joka toisaalta on ihanan vahva, toisaalta piru naiseksi, ja toisaalta ihanasti hymyilevä kuin Krystle Dynastiassa muina matriarkkoina.

Hänen käsissään on kaikki. Edes Dame Joan Collins ei pärjää tälle suomalaiselle päättäväiselle naiselle. Ja sen roolin Eeva Hakulinen täyttää täysin. Hakulisen roolisuoritus on puhdasta puhtautta ja hän on Hetana kuin kanto. Juurevasti päätöksissään, liikkumaton, jääräpäinen. Antaa roolinsa myötä katsojille juuri sen verran mitä tarvitaan. Pysyvyyttä ja päätöstä. 

Aukustin roolin vetää tunnepuolella järevän alitsuvasti Teijo Eloranta. Pitkään aikaan en ole tällä lavalla moista miesvoimaa roolissa nähnyt näin hienon antautuvasti tehdyn.

Ja vielä sokerina pohjalle upea kaksoissuoritus roolista toiseen Cécile Orbinille Siipirikosta siskoon. Hän osaa heittäytyä rooleihinsa upeasti. Aina joskus sanon näin, mutta tästä naisesta kuullaan kuulkaas vielä… Hitto kuule sua Mustonen minkä teit. Varmaa on se, että toit klassikolle uuden, mielenkiintoisen, tummahkon, mutta silti hetkittäin myös hauskan version. Kiitos. Nautinnollinen.