Silver Surfer: Sielunmessu

Upea eepos kosmisen lainelautailijan seikkailuja.

Hopeasurffaria on Suomessa nähty jonkin verran. Enemmänkin hän on seikkaillut Ihmenelosten kanssa, mutta jonkin verran myös muidenkin kanssa, ja äkkiseltään muistan, että tämän massiivisen kirjan ensimmäinen, Moebiuksen taiteilema seikkailu on nähty myös Marvel 3/91-lehdessä. Lisäksi lehdessä esitettiin tarina Pako kauhuun. Itseasiassa tuo lehti on sarjakuva-arkistojeni yksi suosikkejani.

Lyhykäisyydessään Hopeasurffarin tarina on seuraavanlainen. Hän halusi pelastaa kotiplaneettansa, planeettojen elinvoimaa syövältä Galactukselta. Galactus antoi hänelle kosmiset voimat, ja tämä alkuperäiseltä nimeltään, Norrin Radd alkoi hänen airueekseen, etsien tälle syötävää pitkin universumia. Johdattaessaan Galactuksen maahan Hopesurffari kuitenkin tajusi, miten mielenkiintoinen ja Galactusta, supersankareineen vastustava ihmiskunta on, ja otti eron maailmojensyöjästä. Sitemmiten kosminen sankari on liihotellut pitkin avaruutta surffilaudallaan, kohdaten monenmoisia rotuja, mutta aina hän kuitenkin palaa maahan, tuntien läheisyyttä siihen.

Tämä upeasti kuvitettu ja toimitettu sarjakuvakirja sisältää neljä tarinaa ja hieman esipuheita, ja muita extroja. Ääneen pääsevät muun muassa Moebius ja itse The Stan Lee. Neljästä tarinasta kaksi on aivan huippuluokka, jopa ylikin, ja kaksi perushyviä.

Suomennoksista vastaavat Antit. Antti Koivumäki (Vertauskuvia) ja Antti Poussa (Orjuuttajat, Sielunmessu, Sinun nimessäsi ja extramateriaalit).

Vertauskuvia

Tarina: Stan Lee
Kuvitus: Moebius
Jälleen kerran Galactus saapuu maahan. Inhorealistinen hihhuli tv-pastori luo Galactuksesta kulttinsa kautta ihmiskunnalle jumalhahmon. HS:n on puututtava asiaan ja häädettävä iso-G, otettava hänen paikkansa kaikessa jumaluudessaan. Siltikään ihmiskunta ei jälleenkään kerran tajua virheitään ja typeryyttään.
Stan Lee luo hienon tarinan ihmisyydestä ja siitä, miten ammumme itseämme toistuvasti jalkaan. Ranskalainen Moebius (Jean Giraud) tunnetaan simppelistä ja muotokielellisestä tyylistään, jota usein tukee hillitty vaaleanvärinen väritys, niinkuin nytkin Mark Chiarellon ja John Wellingtonin tusseista.
Tämä tarina on toinen kirjan huippuluokkaisista teoksista. Oli upeaa, että se otettiin tähän julkaisuun mukaan, koska se yhdistää kolme mieleistäni sankaria. Stan Leen, Moebiuksen ja Hopeasurffarin.

Orjuuttajat

Tarina: Stan Lee
Kuvitus: Keith Polland

Tämä tarina on sekä kuvitukseltaan, että tarinaltaan sellaista vanhemman ajan seikkailua. Alussa Voyager-luotain törmää outoon jättimäiseen avaruusalukseen. Pian Mrrungo-Mu niminen, massiiviset voimat omaava orjuuttaja kaappaa maapallon supersankarit ja sen jälkeen melkeinpä kaikki maapallon ihmisetkin omiin vankilaaluksiinsa. Sillä aikaa Hopeasurffari muhinoi toisella puolella universumia, kunnes hänen on jälleen kerran pelastettava koko ihmiskunta.

En ihan lämmennyt tälle, hieman turhan pitkällekin tarinalle, enkä myöskään lämmennyt kasarimaiselle taiteelle, vaikka tämä ilmestyikin vuonna 1990. Mutta kosmista seikkailua silti.

Sielunmessu

Tarina: J. Michael Straczynski
Kuvitus: Esad Ribic

Ehdottomasti kokoelman mahtipontisin, vaikuttavin ja jopa humoristisin kokonaisuus. Tässä tarinassa muun muassa kerrataan Hopeasurffarin syntytarina. Hopeasurffari saapuu maahan Ihmenelosten luo. Reed Richardsin testit ja kokeet osoittavat toteen sen, että ”hopeinen keilapallo” on kuolemaisillaan. Hopeasurffari tapaa myös Hämähäkkimiehen, antaa Mary Jane Watsonille ikimuistoisen syntymäpäivälahjan ja näyttääpä koko maailman väestölle viiden minuutin ajan ”miltä rauha ja vapaus tuntuvat”. Myös Dr Strange vilahtaa kuvioissa. Sen jäkeen Hopersurffari tapaa kaksi ikuisessa sodassa keskenään olevaa muukalaisrotua, auttaen vielä heitä viimeisillä voimillaan. Lopulta hän kohtaa vielä rakkaansa ja Galactuksen viimeistä kertaa. Straczynski tunnetaan parhaiten Babylon 5 -tv-sarjan luojana, mutta myös useista sarjakuva käsikirjoituksistaan.

Ribic taasen on uskomattoman lahjakas Kroatialainen sarjakuvataiteilija, joka on pääosin taiteillut Marvelin piikkiin.
Taide on silmiähivelevän kaunista, eikä sitä ole peitetty liiallisilla puhekuplilla, joten sitä voi ajatuksella katsoa ja huokailla. Huokailua syntyy myös tarinan loppuhuipennuksessa. Kyynisempikin sarjakuvan lukija saattaa pyyhkäistä hieman silmäkulmaansa. Upea kokonaisuus.

Sinun nimessäsi

Tarina: Simon Spurrier
Kuvitus: Tan Eng Huat

Tarinassa Hopeasurffari kohtaa avauusmatkallaan tutkimusmatkailijoiden rodun, jotka asuvat eräänlaisessa utopiassa. Mutta kuten kauneimmassakin ruusussa on piikki, on myös utopialla pimeä puolensa. Salattu historia paljastuu ja kohta Hopeasurffari on mukana kahden lajin ikuisessa sodassa. Joutuupa hän jopa ristiinnaulituksikin.

Lopulta hän toteaa: ”pitäkööt sotansa. Pitäkööt kaaoksensa”. Ja surfaa kohti uusia seikkailuja. Tämäkin tarina oli hieman ylivenytetty, mutta käsikirjoitukseltaan ihan mielenkiintoinen. Huatin taide vastannee hyvin paljon tämän hetkistä piirtämistrendiä. Itseni silmään se on kuitenkin pidemmän päälle hieman kaoottista ja ylipursuavaa. Hieno tarina silti.

Kokonaisuudessaan kirja on nannaa kosmisen sankarimme seikkailuista pitäville. Ja hienoa, että tällainen tänne Suomeenkin asti Suomennettuna ja Suomeksi toimitettuna saatiin. Kiitos hienosta työstä Egmont!

Ps. Kannattaa myös käydä lukaisemassa Tri Tuomion blogi aiheesta.