Joutsenlauluni

Näyttelijättären kotoisa kuolemanlaulu

Tampereen Teatterin Kulttuuriravintola Kivi tarjoaa hienon näyttelijän kaipuun elämyksen. Olen Aliisa Pulkkisen roolityötä saanut makustella tässä jo useamman vuoden. Ihana nainen. Ihania rooleja. Nyttemmin hieman vähemmän näytelleenä hän uskaltaa ottaa Kiven pienen lavan haltuunsa. 

Kuin Betty Davis Mitä tapahtuikaan Baby Janelle -tyyppisenä Ainailona Hopea -hahmona. Ainailona tekee useita rooleja, joista löytyy nais- ja miesrooleja klassisista näytelmistä. Tanssien, unelmoiden, eläytyen päähenkilömme palaa, menneisyyteen ja esittää roolin toisensa jälkeen… En halua paljastaa tästä teoksesta yhtään sen enempää.

Tarina on kaunis, sopivan viitteellisesti ahdistavaksi lämpenevä. Käsikirjoitus luottaa vahvasti teatterin klassikkoteoksiin. Näytelmä on tarkasti ohjattu ja tekniikka toimii. Teos sopii täydellisesti Kiven intiimille lavalle. 

Näytelmän sydän on kuitenkin pääosaa on Aliisa Pulkkinen, joka esittää Joutsenlauluni -näytelmää vahvalla henkilökohtaisella otteellaan. Hän jumalatar! Aliisa on aina ollut Tampereen Teatterin luottonäyttelijöitä. Nyt hän repii itsestään rooleja Aarne Niskavuoresta Medeiaan.
Heittäytyminen kaikkeen ja kaikkiin on huikeaa. Tunne on mukana jokaisessa pienessäkin roolissa 100 prosenttisesti. Että mä vaan palvon tuota naista! Jokaisen hieman kokeneen näyttelijän pitäisi kokea tällainen rooli ja teos. 

Aliisa Pulkkisen valovoimaisen suorituksen vuoksi annan täydet ja ansaitut tähdet. Olet ihan Ainailona Hopea, toivottavasti mä saan olla edes sun Gekko Jetro Leonid Pronssi.