Kun jälleensynnyin hirviönä osat 3 ja 4

Taisteluja metsässä

Tällä kertaa tämä oudosti alkanut mangatarina hieman tasaantuu. Se toisaalta lähtee uudelleen lentoon, mutta samalla hieman jumahtaa paikalleen toistuvissa taisteluissa. Mutta sehän on manga sarjakuvalle hyvin tyypillistä.
Lisäksi juonikuvioihin juoksutetaan mukaan niin paljon uusia hahmoja ja rotuja, että uutta lukijaa voi jopa hirvittää. Siksipä kannattaa ottaa haltuun vaikka edellinen osa, ja myös koko tarinakokonaisuuden aloittava ensimmäinen kirja.

Rimurun (entinen jälleensyntynyt limaklöntti) johdolla, hän ja hänen uskolliset uudet liittolaiset ja alamaiset rakentavat Juran metsäön kaupunkia. Samalla Rimurun kadonnut ruokahalukin löytyy. Itseasiassa tarina pyörii sivujuonena aika paljonkin ruuan ympärillä. Tämäkin on mangalle yllättävän tyypillistä.

Rimuru etsii käsiinsä tietäjän luolasta, ja saa tältä neuvoja ja opastusta koskien uusia kykyjään. Luolasta poistuttuaan hän päättää käyttää Shizulta jäänyttä maskia. Tämä kuitenkin johtaa väärinkäsitykselliseen yhteenottoon jättien kanssa. Taistelun tiimellyksessä hän jopa menettää kätensä, mutta onnistuu sulauttamaan sen takaisin kehoonsa.

Palattuaan limamuotoonsa, sopu jättien kanssa syntyy, ja nämä muutama rodun edustaja liittyvät Rimurun joukkoihin.
Samalla esitellään muutama muukin rotu. Jättiläiset (joista jätit polveutuvat, örkit ja liskomiehet. Örkkiarmeija lähestyy metsää ja liskomiesten suota. Eli kaikki ovat vaarassa. Toki nähdään myös lähtökohdiltaan epävarmalta näyttävä taistelu liskomiesten sotapäällikön Garibun ja Rimurun klaanin Gobtan välillä.

Mikä on örkkiarmeijan päämäärä, ja onko jossain demoniruhtinas?

Suuri örkkiruhtinas tuntuu pelottavan ja uhkaavan kaikkia. Joten kaikkien on toimittava yhdessä. Edessä on Garibun ja örkkikenraalin kaksintaistelu. Onneksi Rimurun joukot ennättävät apuun, sillä örkeilläkin on oma keinonsa sulauttaa tappamiensa ja tuhoamiensa rotujen taitoja ja kykyjä itseensä, toimivana kokonaisena yhteisönä, kuin Borgit konsanaan.

Ilman salaperäistä juonittelua manga ei olisi mangaa. Näistä kuvioista vastaavat jännittävät Laplace ja lordi Gelmud. Mitähän tästäkin vielä seuraa? Kuvioissa pyörii myös hyvis metsänvartija Treyni, kuolemanmyrsky hyökkäykset ja monen muuta.
Viitos kirja onkin yllättäen hyvinkin liskomies painotteinen.

Tarina poukkoilee vauhdikkaan ja junnaavan väleillä. Mutta onnistuu silti pitämään sopivasti mielenkiinnon yllä niin, että kyllä tähän jatkoa haluaa. Fuse on luonut mielenkiintoisen tarinan ammentaen monille tuttuja rotuja käyttöönsä.
Myös Kawakamin taide pysyy tasaisen laadukkaana ja sitä on ilo silmälle seurata.

Saapa nähdä, minne tarina jatkossa vie?