Stars-popmusikaali

Musiikista voimaa elämän nurjuuteen

Aina kun istun Ahaa Teatterin eturiviin, olen toiveikas ja odottavilla mielin. Yleensä se, mitä saan kokea on onnistunutta, laadukasta ja ylpeää lasten ja nuorten teatteria. Enkä pety tälläkään kertaa.

Aiheina tämän kertaisessa, vahvasti musiikkipainotteisessa nuortennäytelmässä ovat tutut arkiset, jopa kliseemäiset nuoria kohtaavat ongelmat.
Asioita tietoviisaasti höpöttävä nörtti kaipaa seuraa ja etsii jopa rakkauttakin basson soittamisen keinoin, vaikka lähtökohtana on köyhä koti. Teini-ikäinen tyttö purkaa murrosikää ja huonoa oloaan äitiinsä ja pikkuveljeensä väkivaltaisella riehumisellaan. Isä työntää nuorta kundia väkisin kohti hiihtolatuja, eläen suvun päälle jättämää perinnettä, vaikka teiniä ei moinen kiinnosta. Enemmänkin rummut ja itsestään kolmannessa persoonassa puhuminen.Neljännellä teinillä on ahdistusta, mutta ei oikein keinoa löytää apua.

Nämä neljä erilaista persoonaa kokoontuvat viikottain treenaamaan bändinsä kanssa, tarkoituksena ja unelmana löytää tie tähtiin.
Pikkuhiljaa jokaisen persoonaa ja ongelmia valotetaan, ja tarina etenee vaikeuksien kautta voittoon.

Kuten Ahaan näytelmissä yleensäkin, tartuntapinta on rehellinen, reipas, rajukin, mutta nuorta yleisöä sopivasti kohauttava. Aikuinenkin nauttii katsomossa. Vääntyilee tuolillaan omia, jo unohdettuja, murrosikävuosiaan miettien. Mutta kuuntelee, ja aistii samalla ympärillä olevien teinien murahtelua ja mutinaa. Paljonhan teineiltä ei palautetta saa. Tuo on juurikin tuota murahtelua ja mutinaa kautta.

Pidin Kimmo Virtasen käsikirjoituksesta ja ohjauksesta. Hieman simppeli, alleviivaavahko ja kevyehkö se on kaikkinensa. Mutta toisaalta siinä on liikaakin puserrusta yhteen stooriin, mutta toisaalta taas hienoa sanomaa ja asennetta. Samalla sekä teksti, että ohjaus on uskoakseni yleisölle mieluista katsottavaa ja koettavaa.

Ristiriitaista? Mutta niin kai on teinien päänsisustakin.

Musiikillisesti näytelmä yllättää positiivisesti. Lauri Schreck on pitänyt siitä huolen, että näyttelijät oikeasti musisoivat lavalla uskottavasti ja taitavasti. Ja biisitkin ovat ihan oikeasti tarttuvia. Ei tässä nyt ihan vielä Webbereitä olla, mutta suunta on hyvä.

Kaiken kaikkiaan olin iloisesti yllättynyt tästä koko Ahaa Teatterin täysin uudesta näytteijänelikosta. Toinen toistaan taitavampia ja hienoja näyttelijöitä. Katsomoon asti huokuu hyvä ja uudenlainen tuulahdus yhdessä tekemisestä. Tämä on ehdottomasti mainitsemisen arvoinen juttu.
Hyvä kombo, ja hyvä meininki. Pitäkää tuo yllä! Minä ainakin nautin, ja niin tuntuivat nauttivan murahtelevat teinitkin.
Ja näinä aikoina Ahaa teatteri oli myös hienosti tehnyt katsojien olon turvaisaksi.