Cruella

Disney aikuistuu, ja osoittaa jälleen, että myös pahiksilla on menneisyytensä.

Aina kun Disneyn tunnus ilmaantuu, odotamme jotain keijukaishöttöä ja Nalle Puhia. Ja nyt kun 101 dalmatialaistakin on katsottu piirrettynä (ja kamalana Glenn Closen tähdittämä elokuvaversiona 90-luvulla), on aika valottaa hieman meidän pikkuisen Cruellan taustoja.

TÄLLÄ KERTAA Disney yllättää ihan täydellisesti. Väittäisin jopa, että Disney tekee juurikin sen mitä DC teki uskaliaasti Batmanille Joker -elokuvassa. Tämä ei ole se Cruella, mikä piirretyissä ajaa hampaat irvessä avoautollaan mustavalkoinen tukka hulmuten. Tämä Cruella on paha, mutta syystäkin. Samalla myös K13-ikäraja on perusteltu, tämä ei ole koko perheen elokuva, mutta tarjoilee sitäkin parempaa viihdettä aikuiskatsojille.

Cruellan (Emma Stone) äiti kuolee oudosti, ja orvoksi päätynyt Cruella päätyy fashion maailmaan, jota johtaa Paronitar (Emma Thompson). Pieni Cruella pyrkyri nousee apureidensa kanssa kohti unelmaansa, kunnes tajuaa suuren salaisuuden, mitä kaikkeen hänen elämäänsä liittyy.

KUTEN TODETTUA elokuva täydellistä nannaa aikuiskatsojalle. Leffan musta huumori uppoaa taatusti. Varsinkin jos haluaa vaihtelua jenkkiläisyyteen. Tämä leffa viljelee, mitä mainiointa brittikomiikkaa. 

Pelkästään soundtrack, jota tässä kirjoittaessani kuuntelen, on kaikessa outoudessaan ihan huikea! Katsojana huomaat jalkasi vispaavan, ah niin tuttujen, biisien tahtiin: Blondie, The Clash, Nancy Sinatra, The Rolling Stones ja Ramones.

OHJAUKSELLISESTI LEFFA pitkittyy ja lässähtää muutaman kerran. Mutta se yli kaksi tuntia kestävälle elokuvalle suotakoon, silti elokuva kuitenkin pysyy ihan mainiosti kasassa. Paljolti myös upeiden näyttelijättärien voimasta. Päätähtinä nähdään kaksi Emmaa. Emma Stone Cruellana on uskottava. Tosin hänen kieroutuneensa olisin halunnut vielä lisää potkua ja pahuutta. Emma Thompson tekee upean roolin pahana Paronittarena muodin huipulla. Ja kaikki tämä upealla Brittiläisellä aksentilla ja tyylillä. Kumpainenkin selkeästi nauttii roolistaan, eikä tee sitä läpikävellen.

En olisi koskaan uskonut näkeväni näin huikeaa Cruellan menneisyyttä ja hahmoa selittävää alkutarinaa. Mutta onneksi näin. Kiehtova, hemmetin hauska ja omalaatuinen elokuvakokemus.