Salaisuuksien ilta

Kun parhaat ystäväsi saavat oikeudet puhelimesi käyttöön, siitä ei seuraa hyvää

Olipas mahtavaa aloittaa teatterisyksy näinkin mainiolla draamakomedialla. Ja ylipäätänsä ihanaa päästä teatterin pimeyden hellään huomaan, vaikkakin joka toinen penkki tyhjillään. Se ei välttämättä aina ole edes tällaiselle teatterissa piehtaroijalle ja eläytäjälle huono asia. Nytkin sain nauraa vapauteesti ja kiemurella tuolissani myötähäpeästä, välittämättä random vieruskatsojasta.

Salaisuuksien ilta pohjautuu italialaiseen, suurta suosiota niittäneeseen elokuvaaan Perfetti sconosciuti (Salaisuuksien illallinen, 2016). Suosion määrästä kertonee se, että äkkiseltään IMDb:stä kaivamalla olin löytävinäni jopa 16 erilaista, erikielistä, eri maahan tehtyä versiota elokuvasta. Mutta Tampereen Teatterin Frenckelissä saamme nyt nautiskella upean Salaisuuksien illan Suomen kantaesityksenä. Ilman ohjaajaa jopa. Esitys on toteutettu työryhmäpohjaisena ohjattuna teoksena, Tampereen teatterin ja Teatteri Siperian loistavana yhteistyönä. 

Ideana tekstissä on, että vuosia yhdessä ollut ja yhdessä kasvanut jätkäporukka Lele (Tuukka Huttunen), Cosimo (Ville Mikkonen), Rocco (Esa Latva-Äijö) ja Peppe (Jarkko Tiainen) kerääntyvät jälleen kerran viettämään iltaa tämän hetkisten siippojensa kanssa. Osa on ollut jo pidempään parisuhteessa, osalla on puolisot vaihtuneet ja niin edeleen. Mutta tärkeintä on yhdessäolo, ja siihen kuuluvat leikittelyt exillä ja nykyisilläkin. Ei siinä, että nykyisetkään puolisot olisivat mitään eilisen teeren tyttöjä, tai häviäisivät sanailussa miehillensä. Tai etteikö kellään porukassa olisi mitään salattavaa.

Carlotta (Marika Heiskanen) ryyppää salassa nurkan takana, ja jättää jo alkukohtauksessa pikkarinsa kotiin. Bianca (Eeva Hakulinen) on aranoloinen, mutta mieheensä rakastunut. Eva (Elisa Piispanen) psykoterapisoi asiakkaitansa ja omaa tytärtään Sofiaa (Annuska Hannula). Ja kaikilla heilläkin on omat salaisuutensa. Kaikilla on omat luurangot kaapeissansa. Mutta mitä tapahtuukaan, kun yhteisestä, hieman epäröivästä sopimuksesta, puhelimet nostetaan pöydälle, kuin kissa konsanaan? Jokainen tuleva sähköposti, tekstiviesti ja puhelu on näytettävä kaikille, ja vastattu puhelu myös on kaikkien kuunneltavissa kaiuttimen kautta. 

Hyväähän siitä ei seuraa. Enemmänkin pirullisen kimurantteja tilanteita, sekasotkua, puolustelua, ja hyppäämistä toisen nahkoihin. Sekä ennenkaikkea paljastuksia toisensa perään. Ystävyys, parisuhteet ja katsojien hermot ovat koetuksella.

Näytelmä alkaa kepeänä komediana, joka tiivistää tahtiaan jokaisen tekstiviestin myötä. Väliajalle katsoja päästetään häkeltyneenä. Tämä ei pääty hyvin.

Toinen puolisko ottaa käyttöönsä yhä enenevämmän ja tiheämmäksi ja ahdistavammaksi muuttuvan tunnelman. 

Luottonäyttelijät TT:n puolesta Hakulinen, Latva-Äijö ja Piispanen (ihana rooli, jotenkin Elisalle kuin kirjoitettu) tekevät taattua ja vankkaa työtä. Vierailevaa Tiaista on suuri ilo nähdä mitä mainioimmassa ja jopa draagisesti kasvavassa roolissa. Siperian puolen hoitavat jälleen kerran tasokkaalla muuntautumiskyvyllään ja rooliantautumisellaan Huttunen ja Heiskanen, antaen myös odotetusti illan hirnuttavimmat roolinäytteensä. 

Tampereen teatterin nuorista valovoimaisista tulokkaista Annuska Hannula tekee näytelmän koskettavimman kohtauksen isänsä Roccon kanssa puhelimessa. Tässä kohtauksessa tämä paatuneinkin kriitikko koki hyvin hyvin kylmiä, mutta niin kauniita kylmiäväreitä. 

Kun taas teatteriin kiinnitetty Ville Mikkonen vaikuttaa kerrassaan loistavalta valinnalta upeaaseen valovoimaiseen ”vanhaan” tähtikaartiin. Mikkosen suullinen ja ruumiillinen ilmaisu oli superia. Uutta voimaa taloon! Kiitos ja kumarrus!

Huikean inhottavan, kauniillakin tavalla hauska, irvokas ja tummanpuhuva, mutta silti ajatuksia positiivisella tavalla herättävä teos ja teksti. ”Pirullisen nautinnollinen” olisivat ne kaksi sanaa, joihin tämän tiivistäisin. Käsikirjoitus on kerrassaan nerokas. Tällaisesta huumorista, sen rakentelusta ja draamaksi muuttumisesta minä ehdottomasti pidän. Loistavaa. Hienoa, että tällainen teksti on päästetty lavalle! Kiitos.