One-Punch Man 2-3

Hauskan outo manga jatkuu 

Vaikka mullakin on jonkin verran kokemusta manga sarjakuvista, on tämä One-Punch man ehdottomasti yksi oudoimmista ja hullunkurisimmista vastaan tulleista. Kannattaa lukaista ensimmäisen osan arvio, niin tiedätte lähtötilanteen. Ensimmäinen osa ei ehkä vielä päästänyt juttua ja tarinaa vauhtiin, mutta näissä kahdessa osassa tarina löytää polkunsa, ja hyvää, sekä vauhdikasta menoa on luvassa nyt ja varmasti tulevaisuudessakin.

Saitama ja Genos tutkivat Kehityksen talon kellaria (ensin toki räjäytettyyään koko talon), ja saavat vastaansa Kehityksen talon johtajan (ja kloonien) lähettämän tappajan Raivosarvisen. Saitama ei haluaisi tapella Sarvista vastaan, koska onhan juuri sinä päivänä supermarketin alennusmyyntipäivä. 

Itseasiassa Raivosarvista ei nujerretakaan ihan niin vain. Saitama on hieman hämmentynyt. Hänhän on tottunut siihen, että kaikki tyrmääntyvät hänen yhdestä iskustaan. Samalla hän kertoo siitä, kuinka pitkällinen harjoittelu on ollut seuraus hänen voimillensa. (Ja kaljuuntumiselleen) Tätä ei ota uskoakseen Genos, Sarvinen, eikä Kehityksen talon johtajakaan. Tarina saanee jatkoa. 

Seuraavaksi kohtaamme Vasarapään ja hänen kaljut kannattajansa. Hehän ovat uhka myös Saitamalle, koska nyt ihmiset pitävät häntäkin pahiksena, koska hän on kalju. Voi jestas mistä näitä keksitäänkään! Vasarapää haluaa tuhota Herra Rahakkaan, mutta kohtaakin tämän henkivartija ninjan nimeltä Sonic. Lopulta myös Sonic ja Saitama ottavat yhteen. 

Taistelu jää pattitilanteeseen. Mutta he ottavatkin yhteen taas kolmannessa kirjassa. 

Toinen osa päättyy, kun Saitama ja Genos päättävät liittyä Sankari liiton Sankarirekisteriin. Kolmas kirja alkaakin koulutusjaksolla ja testeillä. Saitama ja Genos joutuvat mm taistelemaan toisiaan vastaan. Sankarit on luokiteltu luokkiin a:sta c:hen, plus vielä ylempi luokka, mestareiden luokka s. Saitama selviää nipin napin pisteillä 71 luokkaan c, kun taas Genos saa täydet sata pistettä. Sankariluokituksessa on ideana pysyä pisteillä, ja kohota omassa luokassa, saavuttaakseen seuraavan luokan, sillä sankareita myös heitetään pois, jos sankaritekoja ei tee tarpeeksi. Tähän tämä osa paljolti keskittyy. 

Toki nähdään myös Z-kaupunki, ja tämän aavekaupungin raunioalueiden hirviöitä. Vastassa ovat mm eräänlainen levä, Kombu Infinity, ja Riivattu tuuletin. Myös muita eri luokituksilla olevia sankareita esitellään. 

Pidän siitä, että tarina lähtee etenemään, ja siihen on tullut selkeästi etenevä juoni. Mihin kaikki johtaa? Sitä ei tästä oudosta mangasta voi vai kuin kauhulla ja jännityksellä odottaa. Tykkään myös, että Murata käyttää erilaisia kuvitustyylejä, täysin yksinkertaisen simppelistä, hyvinkin pikkutarkkoihin ruutuihin. 

Olen sitä mieltä, että tästä tulee hyvä sarja.