Haastattelussa: Samuli Heimo
Teen nyt ensi kertaa ihan oikean artisti haastattelun. Ja mikä onkaan upeampaa, kun saada tehdä se nuoresta nousevasta laulaja-lauluntekijä tyypistä nimeltä Samuli Heimo. Se, miksi haastis on Samulista, on aika mielenkiintoinen asia. Tein nimittäin levyarvostelun Keko Salatan uusimmasta levystä ja jo siellä mainitsin kyseisen kundin.
Keko Salatan, jo povaamakseni hitiksi nousseessa Kaipaan sua -biisissä fiittaavat Boyat ja Samuli Heimo. Arviossani nostin jo upeaäänisen Heimon estradille. En kyllä sillä hetkellä tiennyt, mihin tämä tie johtaa.
Spotify esiin, ja sieltä löytyi sillä hetkellä jäbän ainoa biisi, Ikaros. Tuota biisiä luukutin kuulokkeissani viikkotolkulla. Sittemmin Ikaros sai siivilleen neljä muutakin biisiä. Tässä vaiheessa tunnustan, että en missään nimessä ole koskaan pitänyt suomirapista. Näen ja kuulen punaista kun mulle mainitaan Cheek, Elastinen tai vaikkapa Kapasiteettiyksikkö. Sori guys.
Mutta vanhan ketunkin pää on käännettävissä. Se, että Samuli Heimo yhdistää upeasti rappia ja melodista laulantaa sai mut toisiin aatoksiin. Kun puuhastelin kysymyksiäni Samulille, Spotifyni jossain vaiheessa sattui kääntymään Samuli Heimo radion puolelle. Olin hetken hämmästynyt ja pöyristynyt.
Hemmetin hyviä melodioita, upeasti tuotettuja taustoja, uskomattomia ääniä, ja loistavia stooreja. Aiemmin en ollut kuullutkaan esim seuraavista artisteista: Figaro, Edi, Olli Antonio, Tuomas Kauhanen, Axel Kala, $auli, Ellis, Tippa, Costi ja moni muu. Tällä hetkellä kuulokkeissani ei oikeastaan mikään muu soikkaan. Toki Samuli Heimo radiosta löytyy myös popahtavampaa kamaa kuten KUUMAA, Rosi tai vaikka Ellis.
Mutta lähdetäänpäs nyt tsekkaamaan, kuka on Samuli Heimo?
Kuka ja mikä olet?
– Mä oon Samuli Heimo, laulaja-lauluntekijä. Tai sit vaan taiteilija, mä pidän siitä sanasta enemmän koska se ei sulje mua mihinkään lokeroon. Duunaan vähän kaikenlaista.
Oon sinkku ja asustelen tällä hetkellä porissa, mutta liihottelen täältä pois heti kun siivet kantaa. Ja iästä, oon 25-vuotias vanhasielu. Temperamenttinen ja herkkä muusikonalku. Tulta ja tappuraa. Tää tiivistää mut kai ammatillisesti sekä siviilissä aika hyvin.
Mitä teet?
– Opiskelen sairaanhoitajaksi tällähetkellä mutta tulevaisuus ei oo lainkaan varmaa. Kolmivuorotyöt ja musiikin tekeminen on aika hankalaa, varsinkin jos duuni turhauttaa ja väsyttää.
Nyt mä oikeestaan vaan keskityn voimaan hyvin ja kirjottelen. On tapahtunu joitain muutoksia mitkä vaikuttaa olennaisesti mun tulevaisuudenkuviin joten ollaan sellasessa suunnitteluvaiheessa.
Gekko: ymmärrän täysin. Rankka ala, kakka palkka. Toki arvostan suurella sydämellä niitä ihmisiä, jotka jaksaa tolla alalla puurtaa. Todella iso respect!
Mikä on ensimmäinen biisi, jonka muistat?
– Dr. Bombay – Calcutta. Pistäkää soimaan niin tiedätte miks se on jäänyt mieleen. Pienelle pojalle se oli aika kova ralli. Heti alusta asti musiikillinen kasvu ja mieltymykset tais mennä tän kautta kieroon.
Gekko: herramunvereni! Nyt on kyllä kova biisi. Ja ymmärrän täysin miks susta tuli tollainen. Itselläni eka biisi on Taiskan Haltin häät. Pelkään sitä biisiä vielä näin aikuisenakin.
Minkälainen musiikki sua tällä hetkellä kiinnostaa?
– Tällä hetkellä mua kiinostaa musiikki johon voin samaistua. Nyttemmin on tullut kuunneltua paljon vanhaa musaa, johon syyllistyn usein. Mut meen aika tiloihin usein fiilistellessäni ja kuunnellessani musaa tosissaan.
Gekko: tuttu tunne. Joskus jonkinlainen musa vaan jää päälle pitksäks aikaa. Mut haittaaks se? Musiikkiin saa, ja pitää uppoutua. Se on upea fiilis. Eikö?
Kuinka paljon ylipäätään kuuntelet musiikkia? Ja missä muodossa musaa kuuntelet?
– Mä kuuntelen ainoastaan spotifystä julkastua musaa, mutta paljon tulee kuunneltua myös muun muassa telegramissa kaikkia mp3-tiedostoja joita frendit, tai tutut, on demotellu.
Gekko: mulla menee fiilis pohjalta. Aina luureissa Spotify, ja aina luurit päässä kun liikun kaupungilla. Kotona on joskus ihan mahtavaa viettää aikaa kuunnellen vanhoja vinyylejä. Samantha Fox, Sandra, Modern Talking, Fancy…Juu mennään eteenpäin.
Kerro prosessista, mistä nää stoorit pulppuaa?
– Nää stoorit pulppuaa mun tunteista. Ihmissuhteista, niistä kiikareista jonka läpi mä tuijottelen ja suodatan maailmaa. Kaikissa biiseissä on joku tilanne ja tunne, jossain on useita. Ykskään ei oo vaan sananhelinää. Tai on niitäkin, mutta se on eri juttu sit Samuli Heimo -projektin kanssa.
Gekko: iso sydän tähän!
Onko niissä kuinka paljon omaa elämää?
– Eipä niissä muuta olekkaan kun tunnetta ja faktaa. Raadollisen rehellisiä. Pääosin kerron omista tunteistani koska niitä mä osaan kuvailla parhaiten, ja on niissä aikalailla omaa elämää. Myös lähipiirin tapahtumat inspiroi.
Gekko: vielä isompi sydän.
Sävellätkö itse yhtään?
– Kyllä mä jotenkin koen osaavani säveltää. Se ei se vahvin osa-alue ehkä ole. Mutta kuitenkin. Mutta enemmänkin mä ajattelen olevani tarinankertoja. Suurten tunteiden välittäjä sekä tulkki. Romanttista.
Millainen prosessi biisin tekeminen sulle on?
– Alati vaihteleva. Mutta kuitenkin raadollisen impulsiivinen. Mä miellän niin että hyvät biisit
tekee ite ittensä ja tulee luonnostaan. Kuuntelen biittiä tai melodiaa, kirjoitan siihen tarinan ja se on abaut siinä. Sit demotan Aitiolle, joka mua tuotta, biisin jossain muodossa ja sovitaan päivä milloin lyödään kama purkkiin.
Gekko: tähän väliin mä taas kysyn sitä, eli Aitiolla on aina sen biiseissä se tunnus, mikä mun mielestä kuulostaa ”Ääää gös gös göö”, mikä se on ja mitä siinä sanotaan? Vai onko se salaisuus?
– Se on tosiaan Aition allekirjotus biisissä, ja äää gös gös göö on suomennettuna Aitio got that smoke.
Vaikkakin opiskelet sairaanhoitajaksi, onko se sun unelmaduuni? Jos et duunailis musiikin parissa, mitä tekisit työksesi?
– Ei todellakaan. Mä koen henkilökohtaisesti että 80 % alalla palkkaus ja duunin kuormittavuus ei kohtaa. Plus haluan tehdä päätöksiä, joilla on jotain vaikutusta. Shoutout teho-osastolle, siellä mä oon nauttinu hoitoalasta eniten. Homma sillon ainakin toimi kuin rasvattu verrattuna muihin paikkoihin joissa oon ollut töissä.
Mä voisin tehdä sairaanhoitajan työtä mutta ei se tässä tilanteessa kaikkine pakkoineen mikään unelma ole, ja jengi voi sit itse miettiä että miksi. Aika epäkiitollista työtä loppujen lopuksi, vaikkakin äärestä tärkeää.
Gekko: so true.
Elätkö musiikilla tällä hetkellä?
– Kyllä tällä elää, ja kyllä tästä saa bisserahat mutta pääasialliset tulot ei tuu musiikista. Noh, joskus tulee – riippuu miten striimejä mun biiseihin imeytyy mutta kyllä mä töitä joudun hakemaan. Opiskelijana toki myös lainat ja tuet helpottaa.
Gekko: mmmm bissee bissee… silleen Homer äänellä. Tässä vaiheessahan totean, että tää haastattelu on tehty ihan ATK-meiningillä, ja valitettavasti en herra Heimoa ole päässyt livenä tapaamaan. Mutta suunnitelmissa on kylläkin, että kun kohtaamme, menemme todellakin bisselle!
Mites keikat? Rikastuuko niillä? Ja onko keikkoja luvassa?
– Jos sä oot kova tekijä niin kai niillä rikastuakin voi. Rikastuminen on vähän hankala termi, koska toisen tonni on toisen kymppitonni. Ja yhden kymppitonni on yhdelle sata tonnia.
Mun laskelmien mukaan keikolla elää. Ja 12.3. mut saattaa nähä Rauman Dominossa lämppäämässä Williamia. Ei viitti huudella ennenkun on varmaa.
Gekko: pentele. Pitääkö tässä nyt Raumalle lähteä?
Kerroppas perusduunipäivästäsi muusikkona?
– Mä en usko et on sellasta perus duunipäivää. Tää on vähän niinkun koko ajan päällä, et tää ei ala seiskalta ja lopu kolmelta. Vaan tää on kokopäiväduunia mulle, ja lasken siihen oikeestaan kaiken jonka mä artistipersoonallani teen. Ja sitten toisaalta, artistiminä sekä minä ollaan aika lähellä toisiamme joten erottelu on vaikeaa. Hommat selkeytyy varmasti, kun me yhteiskunnassa opitaan elämään tämän korona-nimisen mulkvistin kanssa joka on sotkenu monen viihdealan toimijan kuviot. Tai oikeastaan koko yhteiskunnan kuviot, jengi voi aika huonosti.
Mutta se konkreettinen työ on musiikin kuuntelemista, joskus kevyttä säveltämistä, ja pääosin kirjoittamista. Mä koen et oon lyyrisesti semi paksuilla jäillä. Ja tällä en tarkoita tekniikkaa – kukaan ei oo opettanu mua kirjottamaan vaan enemmänkin ilmaisua. Tunteen välitys on se juttu.
Plus se, että mä en kyllä pidä tota itse työvaihetta, jonka nimesin, niin työnä. Sitä se faktuaalisesti on, ja ottaa aikaa, mutta laulaminen ja riimittely on mulle henkireikä kaiken muun kirjoittamisen kanssa.
Kuka on palvomasi musantekijä, muusikko? Tai ketkä?
– Gösta Sundqvist ja Juice Leskinen puhaltelee usein historiankirjoista mun korviin inspiraatiota. Molemmat kovia biisintekijöitä.
Gekko: ooh!
Nykyaikaisista?
– En mä palvo juuri ketään tai mitään. Enkä usko et jengi haluaa tulla palvotuksi vaan kohdelluiksi ihmisinä. On kiistämättömiä lahjakkuuksia ja kovan duunin tuloksia, kuten Keko Salata joka nykypäivänä tietää mikä natsaa ja mikä ei.
Gekko: mä niin diggaan Kekoa.
Kuka Suomalainen muusikko on mielestäsi guru?
– Keko Salata on aika guru epeli. Mä diggaan sen soundista tosi paljon ja Kekis taas diggaa tehä musaa joka kuulostaa helvetin hyvältä.
Gekko: Ja mä kunnioitan sitä jäbää siinä, että se tekee ihan just omanlaista ja ihanan omituista musaa. Palvon sitä jätkää!
Jos olisit supersankari tai muu sarjakuvahahmo, kuka olisit?
Hmm… Kai mä olisin supermies. En oo hirveen sarjakuvafani, mutta eikös toi oo aika kova epeli. Komee, vahva kuin härkä ja osaa lentää. Eli vähän kuin mä mutten osaa lentää. Hehheh.
Gekko: toivottavasti ei kuitenkaan Ikaros-meininkiä.
Minkä supervoiman haluaisit omata?
– Teleporttaaminen? Näkymättömyys? Lentäminen? Mä luulen et kaikki nää on sellasia että kun näistä narahtaa, joku valtion tiedustelupalvelu pakottaa sut orjaks tekemään jotain paskahommia oman angendansa nimissä. Kuumottavaa omata joku supervoima. Näkymättömyys ois varmaan helpoin pitää salassa ja käydä Robin Hood tyyppisesti keikkaamassa taatelit rikkailta köyhille.
Jos taas en joutuis mitenkään tilivelvolliseks supervoimistani, ottaisin varmaan lennon. Oishan se siistiä painaa tuolla pilvien päällä uimalasit päässä ettei ötökät mene silmiin jotain 200 km/h vauhtia.
Gekko: sä oot kyllä outo. Ihanan outo. Ja fiksukin.
Onko Aku Ankka out?
– Ei ikinä.
Mitä teet 15 vuoden kuluttua?
– En mä tiedä. Mitä mä teen huomenna? Nyt on vähän sellanen meininki että painetaan arkea eteenpäin yks peruna kerrallaan.
Gekko: niin totta, ja fiksu vastaus.
Koetko olevasi julkkis?
– En mä kyllä koe. Kyl ne oikeet julkkikset painaa kovaa duunia somessa ja medioissa, ja mua taas se somen ”tekeminen” ei niinkään kiinnosta.
Gekko: Sä oot tyylikkäästi jalat maassa. Aito.
Tunnistaako ja tietääkö Raumalaiset sut? Miten muualla Suomessa?
– Rauma on sen kokonen kaupunki et kai mua väkisinkin tunnistetaan. Hyvässä ja pahassa, Samuli Heimona ja omana itsenäni. Stadissa päin taas jengi enempi morottelee välillä ja tuijottelee perään mut kyllä mä rauhassa saan eksyä julkisissa.
Miltä tuntuu antaa nimmareita?
– Oon kaks nimmaria antanut, ja se tuntuu ihan kohtalaiselta? En mä tiedä. Siis mahtavaa tottakai että joku fanittaa mua niin kovin että haluaa nimmarin. Ja ei mua haittaa kirjottaa nimeäni johonkin jos joku saa siitä jotain irti, päinvastoin. Outoa ajatella että mun nimmarikortti saa jonkun hymyilemään mutta näin on. Mutsi ja faija, I made it.
Gekko: Mä niin haluan sun nimmarin. Pakaraan. Ja sit mä tatuoin sen siihen päälle.
Ajankohtaisin juttusi tällä hetkellä?
– Tää on tosi hankala kysymys. Mikään musajuttu ei oo niin ajankohtaista että se valmistuu huomenna ja julkastaan ensviikolla. Kyllä nää hautuu ja maiskutellaan moniammatillisesti sitten että onko se liha mureeta.
Tietty, juttu mistä toivon että tulee iso on mun uusin sinkku Radiohiljaisuus. Aivan saatanan kova tuotos vaikka itse sanonkin.
Gekko: se on kova! Kuunteluun jengi!
Mitä muuta haluat meille vielä kertoa?
Mitäs mä. Koittakaa jengi tsemppailla koronatilanteessa, älkää jääkö yksin. Puhukaa jos on paha olla. Tai kirjottakaa. Pääasia että jollekin pääsee joskus avautumaan.
Gekko: ihan mahtavasti ja isosti kiitokset! Oot sä kyllä oman elämäs Supermies! Loistotyyppi! Kiitos haastattelusta, ja toivottavasti nähdään asap!
Fiiliksiä Samulin tällä hetkellä Spotifysta löytyvistä biiseistä
Ikaros
Kun Kuulin Samuli Heimon fiittaavan Keko Salatan biisissä, kaivoin Spotifyn esiin, ja sieltä löytyi tämä biisi. Itseasiassa tämä oli ainoa biisi mitä sillä hetkellä löytyi. Biisiä on striimattu kohta 1,3 miljoonaa kertaa. Enkä yhtään ihmettele.
Taru Ikaroksesta ja aurinkoon lentämisestä on tuttu. Ja huonostihan siinä käy. Kaunista melankolista laulua ja rappia yhdistävä biisi tarttuu tärykalvoille kuin liima. Biisi kestää kuuntelua kerta toisensa jälkeen. ”Mä olen Samuli, täs on mun riimit”. Biisissä on epätoivoa, mutta myös valoa tunnelin päässä. Huikea!
Anna lämpöö
Tähän astisista julkaisuista ehkä Heimon heikoin lenkki, mutta silti tällekin napsahtaisi ⅘ tähteä. Enemmän rappia, vähemmän laulua. Vahvaa ja kaunista akustista kitarointia. Mä oon sitä mieltä, että Samulin vahvuus on ehdottomasti upea laulu, lauluääni ja melodisuus. Biisissä hauskasti murremeininkiä: ota mut beibi mukkaan. Biisin tarina jää mulle hieman kaukaiseksi. Kaipuuta tässä on.
Hyppään veteen
Kaipuusta puheen ollen. Tässä on sitä. Tässä biisissä on rakkautta, jos jossain. Yksinkertainen ja herkkä tausta tuo Samulin kauniin äänen esiin hienosti: pettävään rakkaus huttuun. Tämä voisi olla yläasteen discon viimeinen hidas. Ihanaa siirappia, mutta ei ylimakeaa. Tässä biisissä herran ihanan selkeä artikulaatio pääsee kunnolla edukseen. Ja hänen äänensähän on todella kaunis. Oikeastaan Samulin artikulaation selkeys, ja lauluäänen soundi, on ne asiat miks mä tyyppiin tykästyin.
Haavoil
Tämä on ehdottomasti Heimon paras biisi tähän mennessä. Kuuntelin sattumalta Yle radio Suomen Levylautakunta ohjelmaa. Yhtäkkiä olin, että: Hei! Nyt kuulostaa tutulta. Shazamoin biisin, ja kyllä Samuli Heimo Haavoil. Vaikka Levylautakunnan sen kerran jäsenet eivät biisille lämmenneetkään, minä lämpenin.
Itseasiassa pistin Samulille saman tien viestiä, että sun biisi soi äsken radiossa. Samuli kysyi, että aha, mikä biisi? Käsittääkseni biisi oli juurikin pari päivää sitten julkaistu Spotifyssa. Ja tämä oli mennyt multa jotenkin täysin ohi. Soimaan siitä vieläkin itseäni. Tässä biisissä on jo pelkästään laulannollisesti sellaista upeaa raivoa ja sopivasti angstia. Biisi on miksattu suorastaan hengästyttäväksi. Tää on mun kamppailu, eikä se kuulu kellekkään.
Tausta on kaikkine kilkutuksineen kertakaikkisen upea! Sanoma tulee selväksi ensi kuuntelulla. Vituttaa, mutta eteenpäin mennään. Nyt ollaan sopivasti pahalla tuulella ja annettaan tulla asiaa niin, että soi! Tämä soi luureissani repeatilla useamman päivän putkeen. Nyt on sellaista puhelaulua, että oksat pois. Tää on rapin the rock! Kynä se sauhuu, kunne Heimo kasvaa viljaa. Toivottavasti Samuli ei ihan vielä viljoitu, vaan saamme nauttia vielä sadoista hienoista biiseistä.
Radiohiljaisuus
Uusin sinkku onkin hieno valinta hengästyttävän huikean Haavoil biisin jälkeen. Kauniilla kitaralla alkava biisi on upea hitaahko biisi. Tälle biisille povaan kovaa radiosoittoa. Pelkkä kertsi jää ekasta kerrasta päähän soimaan. Haloo mitä kuuluu? Tää vitun radiohiljaisuus vetää ikkunat huuruun. Tärkeää asiaa hienosti stooriin piilotettuna. Kuunnelkaa ja tehkää oma tulkinta, mistä on kyse.
Oijoi! Upea, lahjakas artisti Jaaaaa esirippu sulkeutuu! Aplodeja!
