Ihmeotukset: Dumbledoren salaisuudet 

Pelottavan ajankohtainen ja synkästi nautinnollinen

Ihmeotukset-leffasaaga pääsee nyt kolmanteen päätähuimaavaan osaansa. Ja vauhtia riittää. Leffasarja on parantunut osa osalta. Nyt ollaan jo hyvin lähellä täydellistä fantasiaseikkailua.

Taikamaailma on sekaisisin. Uusi johtaja pitäisi valita. Kahden hyvän ehdokkaan rinnalle pääsee nousemaan juuri syytöksistä vapautettu Grindelwald (Mads Mikkelsen). Joka tiedetään edellisen osan pahikseksi. 

Grindelwald on kieroiluillaan saavuttanut näinkin suuren mahdollisuuden itselleen. Toisaalla taas Dumbledore (Jude Law) kokoaa oman joukkonsa päihittääkseen pahan juonet. Joukkoon kuuluu ansaitusti edellisten osien pääsankari Newt Scamander (Eddie Redmayne), hänen veljensä Theseus (Callum Turner) ja edellisten osien jästi Kowalski (Dan Fogler) sekä muutama muu uusi mielenkiintoinen tuttavuus. 

Ihmeotuksia, matkalaukkutemppuja ja taikasauvojen suhinaa. Juonesta tämän enempää kertomatta.

Aivan samoin kuin Harry Potter -elokuvat, nämä Ihmeotuksetkin kasvavat tarinoina yhä jännittäviimpiin osiin. Enkä yhtään ihmettele K12-merkintää, kun aikuistakin hirvittää ja pelottaa välillä, mutta onneksi huumoriakin löytyy. Sitä tarjoavat mm Newtin mukana taskussa piileskelevä pieni vihreä ihmeotus, ja elokuvassa nähtävä rapu–skorpioni-tanssi. Mutta huumoria on jätetty pienemmälle ja tummuutta lisätty.

Grindewaldin valtaannousun yritys peilaa valitettavan paljon siihen, mitä itänaapurimme juuri nyt puuhailee. Ja kyllä sieltä on löydettävissä myös natsisaksan viitteitä. 

Muutenkin Rowling käsikirjoituksessaan sekoittaa mielenkiintoisesti ja taidokkaasti oikeaa maailmanhistoriaa, jästien ja velhojen elämää.

Elokuvan kuvat, lavasteet, maisemat ovat taianomaisia. Samoin musiikki. Kyllähän on hienoa kuulla, kun Tylypahkan teema pyörähtää käyntiin. Ja päästä myös Tylypahkassa vierailemaan aikoina ennen Harry Potteria ja kumppaneita.

Tehosteet ja niiden luomat ihmeotukset ja taiat ovat huikeaa katsottavaa. 

Parasta ja ajankohtaista, myöskin tarpeellista on elokuvaan kirjoitettu sateenkaariteema. 

Myös kehittely siitä, kuka pettää kenet, ja kuka on hyvä, kuka paha, on tiivistunnelmallisesti käsikirjoitettu.

Elokuva tuo liudan uusia mielenkiintoisia hahmoja parrasvaloihin ja jättää edellisten osien pääosia hieman enemmän taka-alalle. Tämä luo leffaan uudenlaista tunnelmaa. Newt ei olekaan koko ajan keskiössä, vaan esim hänen veljeään, joka aiemmin vain piipahti elokuvissa, näytetään yllättävänkin paljon.

Jo aiemmin mainitut näyttelijät tekevät takuuvarmat roolit. Pidän itseasiassa Mikkelsenin Grindewaldista paljon enemmän, kuin Johnny Deppin versiosta. 

Unohtamatta myös hienoja sivurooleja muun muassa Ezra Milleriltä, Victoria Yeatesilta ja Alison Sudolilta.

Kertakaikkisen loistavaa ja hyvin tehtyä laatuviihdettä kaiken ikäisille katsojille. Paitsi niille ihan äidin pikku palleroille. 

Nautinnollinen elokuva. Ja tähänhän pitäisi siis vielä kaksi jatko-osaa tulla. Hyvä niin.