Action Hero

Tämä teos on Supercalifragilisticexpialidocious

Voiko näytelmässä nauraa itsensä kippuraan ja takahampaat kipeiksi? Näköjään voi. Ja helposti. Silti ehkä yli 600 vuotiaiden kannattaa suosiolla skipata tämä teos, sillä todistin jäähyllä ollessa näin parin vanhemman pariskunnan poistuvan. Jos ei toimi, niin ei toimi. Mutta pääasiallisesti noin 18–50-vuotiaaseen yleisöön näytti toimivan. Ainakin, jos olet teatteriharrastaja, Voionmaan opiston käynyt, koskaan sinne pyrkinyt, millään tasolla teatterista kiinnostunut, alaa opiskellut, haaveillut alasta tai vaikka leffaroolista – jopa pahamaineinen kriitikko. 

Ihanan ihanassa Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterin tilassa nähdään näytelmä, jossa harrastelijanäyttelijät kuvaavat actionleffaa lyhytelokuvakilpailuun kepein efektein. Mukaan on raahattu isä (Jyrki Mänttäri), kurssilla tavattu Petteri (Pyry Kähkönen), ja muutama muu. Sukupuolista ja seksuaalista hippeilyä ohjaa Riikka (Inke Koskinen).

Actionleffan kuvaukset lähtevät käsistä, koska jokainen hahmo haluaisi tuoda mukaan oman tulkintansa miehisyydestä, naiseudesta, musikaalista, MeToo-tulkinnasta sekä ihan kaikesta. Siis ihan kaikesta. Alistumista ja kevyttä sadomasokismiakaan unohtamatta. Leffa etenee nytkähdyksin, mutta mitä ihmisille roolien varjoissa tapahtuu?

Nyt on pakko taas hengittää syvään. Muistella ilolla ja riemulla sitä mitä mä äsken näin. Nimittäin näin NIIN paljon. Uskomattoman paljon. Paljon myös sitä mä en ehkä olisi halunnut välttämättä nähdä. Mutta silti halusin, ja nauroin ja nautin. Tässä olisi jopa sellaista Rocky Horror Picture Show mahdollisuutta. Joka perjantai iltana kello 22 anniskelunäytös ja yleisö mukaan!

Tänään mulla oli ilo istua TTT:n tutun näyttelijän vieressä koko esitys ja me kikatettiin koko näytös kuin pahaiset kakarat. Välillä polviimme naurusta nojaten. 

On huikean ihanan huonoja erikoistehosteita. Meduusa oli ehdottomasti paras ja ihanan surkein. Näin myös paljon discotanssia. Osa ei pyyhkiydy koskaan pois verkkokalvoiltani. Ai jestas! Näin hienoa taistelukorografiaa. Siis oikeasti hienoa.

Myös ihan käsittättämättömän upeaa puvustusta (suunnittelu Riikka Mäntymaa). Mä näin hienon ja yllättävän esikoisohjauksen ja käsikirjoituksen. Upeaa Liila Jokelin! Sait musta fanin – teethän jatkossakin jotain näin crazya? Jooko? Teit tässä jotain täydellisen huikeaa upean työryhmäsi kanssa! 

Ja mä näin, mitä tälle syksylle tarvitsinkin. Ihan loistavia näyttelijöitä lavalla. Vanhoja jääriä, ja uusia tuttavuuksia. Melkein kyyneleet silmissä tässä kuulkaas alan teidän upeuttanne sana sanalta suoltamaan. Nyt jo. Kiitos teille. 

Inke Koskinen – voi maailma mikä taituruus sun sisällä piileekään kaikissa sun pikku detaljeissa. Olet huiman taitava! Jyrki Mänttäri on ihana kaveri vuosien varrelta. Sinä olet se lavan vanha ihana jäärä. Ja sinä selkeästi nautit päästessäsi tekemään tällaisen upean hauskan pöljän roolin. Se on niin sinua. Voi sun taituruuttaas Karoliina Vanne. Sulle ei voi kun nauraa. Siis sille mitä teet, ja miten taidokkaasti sen teet. Voi kiitos! Eevasta loistavaksi Lelluksi. Ne kuiskaukset, ja pienet äänet. Ylärivikin valmistui kuuntelemaan Lellua. Niin kinky hahmo, ettei mitään rajaa. Huoh. Vinyyliä ja kiimaa. 

Pyry Kähkönen. Upea ulkonäkö ja tarkkaakin tarkempi näyttelijätyö. Clark Kentista Superhero-rooliin. Ne silmänräpäyksellisen pienet hetket Stu-hahmosta peruspetteriksi olivat Tony-tason kamaa. Ja kaikki juurikin Kellarin näyttämöllä näkyvät pienetkin kasvonilmeet. Ihan tuhatta ja sataa näyttelemistä. Enkä pahalla katso yhtään sitä hiellistä antautumista koko rooliin ja tanssiliikkeeisiin. Paras kaikista oli kuitenkin Tommi (Anssi Lankinen). En voi muuta todeta, kuin Xanadu, Barbarella, MIB, Robo Cop, kaikki toimintaleffat ja scifitkin kaupan päälle.

Annan sata tähteä.