Polta nämä kirjeet

Raastava rakkaustarina

Harvoin näkee niin intensiivistä elokuvaa, että katsomossa melkein tulee paha olo pelkästään siitä, kun elokuva on niin pakahduttava. Pakahduttavaa rakkautta.

Juonesta en hirveästi halua paljastaa. Haluan, että katsoja pääsee itse nauttimaan tästä 70 vuoden mittaisesta kertomuksesta. Elokuva liikkuu oikeastaan kolmessa ajassa. 

On nykyhetki, jossa Alex (Sverrir Gudnason) alkaa selvittää sukunsa vaiheita, lapsena löytämiensä kirjeiden perusteella. Miksi suvussa tuntuu olevan sukurasitteena äkkipikainen viha ja raivo. Sekä painostava tunnelma? Sekä Alexin oma lapsuus, 80-luvun loppupuolella isovanhempiensa luona. Tällöin hän ensi kertaa löytää nämä kirjeet. Miksi kaikki tuntuvat pelkäävän isoisää? Ja täälläkin läsnä ainainen painostava tunnelma. Ja 30-luvun alkupuolisko, jossa kaksi kirjailijaa Sven Stolpe (Bill Skarskård) ja Olof Lagercrantz (Gustav Lindh), sekä nuori kääntäjä Karin Stolpe (Asta Gamma August) muodostavat myrkyllisen Bermudan kolmion. 

Jo elokuvan tunnelmasta on aistittavissa, että tässä ei hyvin käy. Ohjaaja Björn Runge kuljettaa tarinaa synkästi, mutta silti kauniisti. Osaten koko ajan kasvattaa tunnelmaa kohti elokuvan loppua.  Pelkästään kauniit kuvakulmat ja upea musiikki luovat elokuvaan oman virittävän fiiliksen.

Myös puvustus ja lavastus täydentää hienosti jokaista ajankuvaa. 

Jostain syystä naispääosan esittäjä ei minua kummemmin sykähdyttänyt. Mutta miesnäyttelijät tekevät upeaa työtä. Nykyajan Alexin näyttelijä Sverrir Gudnason oli minulle uusi tuttavuus. Hän tekee hienon roolin sukunsa menneisyyttä selvittävänä miehenä. Bill Skarskård kuuluu lempinäyttelijöihini. Häneen voi aina luottaa. Eikä hän petä tälläkään kertaa. Noinkin pitkän miehen on varmasti haastavaa hallita elekieltään. Mutta jo pelkkä suurien silmien katse kertoo mitä hänen hahmonsa pään sisällä liikkuu. Niin ikään minulle uusi tuttavuus Gustav Lindh yllätti mainiosti. Nuoressa näyttelijässä on varmasti potentiaalia moneen. 

On ilahduttavaa nähdä näin tyylikkäästi rakennettua, ja hienosti tehtyä Ruotsalaista elokuvaa.

Ja kuulla oikeaa ruotsin kieltä. Jo pelkkä bränn alla mina brev lausuttuna saa kylmätväreet kiipeämään niskassani. Laadukasta rakkausdraamaa. Tämä ei itketä, mutta jättää ihanan kolkon ja mietteliään olon useaksi päiväksi katsomisen jälkeen.