Last Christmas – Viimeinen joulu

Täysin alitettu taso ylitetään kovin rienaavasti

Jos olet alaikäinen, uskovainen, alipalkattu, Tuntemattoman sotilaan-fani, poliitikko, tai teatterinjohtaja. Tai edes kriitikko. Älä mene katsomaan tätä esitystä. Koska todennäköisesti kiemurtelet naurusta. Paitsi ensimmäisenä mainitussa, et pääse sisään. Ja syystäkin. 

Ensinnäkin se, että nämä näytökset ovat alkoholinäytöksiä. Eli katsomoon baarista niin vain viinaa mukaan, kunhan oma kunto kestää. (toim. huom. omat pullot kielletty!) Itselleni kolmen piccolo-valkkarin annos oli juurikin sopiva. Ensimmäinen pullo hupeni sisään mennessä ensi-iltayleisön kanssa rupatellessa. Ja loput käkättäessä. Ja vessahädästä ei ole pelkoa. Esitys kestää tasan tarkkaan tunnin ja vartin. Juuri sopivaa, koska enempää ei edes jaksaisi nauraa. 

Ville Majamaa (jota aina kehun arvioissani niin paljon, että en jaksa taaskaan ylistää liikoja), on kaikenkaikkisella neroudellaan kirjoittanut täydellisen ääliöimäisen hupailun. Se naurattaa, se naurattaa paljon. Mukana on joulua, pieruhuumoria, strippausta, monia lukuisia hahmoja, politiikkaa (onneksi vähän), klassikoita ja musiikkia.

EI TUOSSA pyörityksessä oikein pysty sanomaan mikä oli parasta. Oliko se puhelinmyyjä from hell Tuntemattomasta sotilaasta, oliko se ihan älyttömän nerokas joululaulumedley esineellisellä teatterilla, olikos se syntipukki, joka ottaa perheen synnit omaan nahkaansa, vai oliko se jopa todellinen cross-fit-tuokio? Uskomatonta ilotulitteelista vyörytystä! Siksi esityksen kesto on mitä mainioin. Tällaista hyvää huttua ei pidä ylikeittää, eikä jatkaa turhilla sattumilla. 

Sakari Hokkanen on ohjannut Majamaan (mitä ilmeisemmin oudon ja sekavan) käsikirjoituksen loistavaksi kombinaatioksi hauskuutta, musiikkia, ennenkaikkea viihdyttävyyttä. Hetkeksi jopa vakavoidutaankin, kun upea muusikko Niina Alitalo tulkitsee kauniin Äidinäidin raivolla -biisin, joka on alunperin taiturikkaan Nohannan kappale. Upea ja yllättävä valinta. Tästä kumarrus.

Majamaa melkein sietäisi saada Hannu Salaman lailla jumalanpilkkasyytöksen niskaansa moisesta tekstistä ja rienaavuudesta. Mutta onneksi tämä kriitikko uskoo vain omaan itseensä ja upeaan teatteriin. Eli varoituksen sana. Herkkähipiäiset, menkää vaikka johonkin kivaan joulukirkkoon kuuntelemaan jotain kaunista. Tämä ei ole kaunista. Tämä on kiehtovaa, kivaa, mustaa ja todella vääränhauskaa.

VOI TE ihanat näyttelijät. Mitkä roolien vaihdot! Mikä eläytyminen! Jokaisesta näki, että tällaista hyvää puppua on kiva tehdä. Piltz, Piispanen, Mikkonen, Ratinen, Wiklund. Ja se yks Majamaakin vielä taas. Mä haluaisin kirjoittaa teistä kaikista paljon ylistäviä sanoja! Olitte kaikki upeita täydellisiä ihania! Ok. Ville Mikkonen lapsena oli kyllä kiherryttävin kaikista. Mutta kiitos siis kaikille!

Toivottavasti tämä tulee joka jouluiseksi vakioesitykseksi sen iänikuisen Saiturin joulun rinnalle. Meille hauskuustietoisuusaikuisillekin jotakin. Tämän minä jaksaisin montakin kertaa käydä katsomassa. Muistakaa ostaa liput pian, näitä esityksiä on rajallisesti! 

Arvio on ihan ehdoton 5/5