Huijarit

Mutkikkaita ihmissuhteita huijauksien kierteessä

Mielenkiintoista, kun suomalainen elokuva on käsikirjoitukseltaan kuin suoraan Hollywoodista. Silti leffa on ihanan perinteisen sisäkutoinen ja nimenomaan suomalainen. Hyvässä ja pahassa.

Päähenkilömme Siru (Tuulia Eloranta), seilaa elämässään eteenpäin pienien kikkojen ja huijausten avulla, kunnes eteen avautuu tilanne päästä lääkäriksi hyvinvointiklinikalle. Paitsi, että Siruhan ei ole oikea lääkäri. No mutta onhan näitä valelääkäri tapauksia ollut. 

Klinikan johtajallakaan (Tommi Korpela) ei ole puhtaat jauhot pussissaan, ja varsinkin kun romantiikkaakin heitetään peliin asianajaja Nikon (Samuel Kujala) muodossa, sekavan hauskat, huijaus, rötöstely ja love story -ainekset ovat kasassa. 

Elokuva on sellainen suomalainen yritelmä Suuri puhallus ja Ocean’s Eleven leffoista. Hyvällä ja raikkaalla tavalla. Käsikirjoitus toimii pääosin. Leffa jaksaa pitää mielenkiinnon yllä. Enemmälti ehkä siinä kohdassa, kuinka nuorille rakastavaisille käy? Lopun typerä kohellus ”kliimakseineen” ja Hohto-elokuvasta naurettavasti lainattuine kohtauksineen ei paljoa naurata. Elokuva ei romanttiseksi komediaksi muutenkaan paljoa naurata. Mutta se hymyilyttää. Leffassa on koko ajan hyvä fiilis.

Mielestäni leffan parasta antia ja hyvää fiilistä tuovat fressit näyttelijät. Unohtamatta tietenkään aina yhtä seksikästä ja taianomaista Tommi Korpelaa.

En edes muistanut, että Samuel Kujalan olen aiemmin maininnut arviossani, sen verran mies on muuttunut. Varsin hyvän ja vakaan roolin tässäkin leffassa hän tekee. Hyvin uskottava bissestä nauttiva juntihko asianajaja-aloittelija. Jo pelkästään ruumiinkieli kertoo piukean pukumiehen rooliin mainiosti ahtautumisesta. 

Tuulia Eloranta on tämän elokuvan sädehtivä tähti. Kaunis kuin mikä, ja taiturimainen näyttelijä. Hän on löytö! Jos Julia Roberts ja Geena Davis saisivat rakkauslapsen, hän näyttäisi Tuulia Elorannalta. Tästä lievänä Julia Roberts aasinsiltana myös hieman leffan juoneen. Kyllähän tässä silleen ihanan lievän härskisti ollaan myös Pretty Woman -leffaa lainailtu. Miedosti ja mausteisesti. Eloranta on raikas tuulahdus tomuttuneeseen naisvalkokangaskavalkadiin. 

Tarvitsemme tällaisia Samueleita ja Tuulioita leffojen uusiksi kasvoiksi. Taidokkaita ja kauniita. Tommi Korpela on edelleen siellä omassa upeassa kategoriassaan. Hyvä. Pysy siellä. 

Ihan hirveän vaikea antaa tähtiä leffalle, joka toisaalta on hieman hajuton ja mauton, mutta kun siinä kuitenkin on jotain imua. Ehkä se on se käsikirjoituksen ja jouhevan ohjauksen vetovoima, tai sitten ei ylikulutetut näyttelijät?

Kyllä kuulkaas annan ihan ⅘. Harvinaista minä vs. suomalainen elokuva.