Frida

Elämänkertomus normiteatterikansalle, joka haluaa vähän piristystä elämäänsä. TTT:n teos on iso. Se on hieman liiankin iso ja liiankin näyttävä. Se yrittää liikaa. Mutta hyvä puoli siinä on se, että yleisö tykkää siitä.

Frida Kahlon elämä ei ollut helppo. Mexikolainen taitelija syntyi vuonna 1907, sairasti lapsena polion, joutui nuorena vuonna 1925 onnettomuuteen, jossa metallinen kaide lävisti hänen lantionsa ja vaginansa. Kuolema seurasi häntä koko ajan, kuin kärkkyen. Tämän seurauksena hän aloitti maalaamisen.  Diego Riveran kannustuksella hän löysi oman tyylinsä ja taiteensa. Avioliitot Riveran kanssa, ja pyrkimykset maailmankuuluisuuteen, ovat tämän näytelmän tarina. Traagiseen loppuun saakka. Frida Kahlo kuoli vain 47 vuotiaana. Osallistuen viimeiseen näyttelyynsä jalka amputoituna. Ja nyt alkaa se mun mielipide tästä näytelmästä. 

Pidin ja en pitänyt. Otetaan ensin huonommat asiat. En todellakaan pitänyt ohjauksesta. En ymmärrä miksi tämäkin taas piti tuoda TTT:n isolle näyttämölle? Ja miksi lava pitää täyttää ihan turhasta lavasteiden pyörityksestä, tanssijoiden ja kaiken, mikä katosta saadaan laskettua liikuttelusta? Ihan kuin oltaisiin joulumaassa. Kiva kokeilla kaikkea.

Se on ihan liikaa. Vähempi parempi kiitos. Mutta näyttelijöiden ohjaus menee nyt kyllä täysin nappiin. Ja jälleen TTT:n päänäyttämö on kerrassaan näyttelijöidenkin liikutteluun ihan liikaa. Kohtausten välillä kuluu liikaa aikaa kaiken tuon edellämainitsemani poistamiseen, eikä joku näyttelijä kertakaikkiaan pysty paikkaamaan sitä tilaa sillä aikaa. Tämä oli pahin.

Pyydän anteeksi. Kehujakin riittää

Tämä näytelmä on selkeästi luotu peruskatsojille. Se tuntuu ja se on aistittavissa yleisössä. Kaikki viihtyvät! Se on hienoa. Minä kyynisenä teatteria miljoonat kerrat nähneenä hieman tylsistyn. Pääasia on se, että yleisö saa varmasti haluamansa. Musiikkia (Petra Karjalainen, loistava) ja tuttuja biisejä (upea kitaristi Tuomas Luukkonen) sekä tanssijat (huikeita).

Teksti on aivan mahtavasti pilkottu lyhyisiin osiin, ja koko juonea, ja kokonaisutta kuvittavat upeat kohtaukset, jotka vievät tarinan jouhevasti ja jökkiintymättä eteenpäin. Tämä on mainiota. Ei jäädä jankkamaan turhaan, niin kuin monissa elämänkerroissa käy. Hyvä. 

TTT:n näyttelijät eivät oikeastaan pienissä piipahtavissa rooleissaan saa oikeastaan hirveästi tekemistä, silti laadullista ja odotettava hyvin hoidettua hommaa. Pentti Helin on Diegona mahtava. Mutta Helin on aina mahtava.

Mutta onhan Elsa Saisio huikean lahjakas. Ei sille voi mitään. Tällainen päärooli, minkä mimmi vetää ihan kuusnolla täydellisellä ammattitaidolla lauluineen kaikkineen. Tervetuloa toistekin Tampereelle päärooliin. Upea vierailu. 

Hieno se on. Liiankin pramea. Turhaa liiallista yritystä kaikkeen. Vakaa pohja näyttelijöillä. Frida oli upea nainen, ja tämä minulle kokemus.