Pinnan alla

Asiateatteria nuorisolle

Ahaa-teatteri tulkitsee ja vie teatteria sinne, minne sitä tarvitaan. Maakunnat ilman teattereita, koulut ja periferiat. Hyvä asia.

Tämänkertaisessa nuorten näytelmässä seurataan Eetua, jonka itämerentutkija äitin on kadonnut. Purjehtiminen ja pikkusiskosta vastuunpitäminen työllistää nuorta miestä, jonka kuitenkin pitäisi myös aloittaa oma elämä. Isästä ei ole rahahuolineen apua. 

Tilannetta ei myöskään helpota, kun lukion koulutehtäväksi heitetään aiheeksi Itä-Meri. Eetu joutuu tehtävineen, sosiaalisen elämänsä ja ystäviensä kanssa muina Enid Blytonin Viisikkomielessä ratkaisemaan omaa elämäänsä ja kaikkea muutakin koskevia arvoituksia.

Näytelmä sinänsä on kiva. Mutta siinä on monta muttaa. Se on tiivistetty 75minuuttiin kahdesta kirjasta. Se valitettavasti näkyy hyvästä yritelmästä huolimatta. Lavalle tuodaan liikaa asioita, draamaa, henkilöitä ja ohan liikaa kaikkea. Katsoja ei oikein jaksa pysyä kärryillä, kuka, miksi ja miten? Toisaalta tässä on tällaiselle fossiillikatsojalle myös se pointti, että ehkä yläkoululais- ja lukiolaisikäiset haluavat katsoa juurikin tällaista tykitystä?

Nopeaa leikkausta ja tapahtumakuvaa. Ohjaus toimii siis jouhevasti. Toisaalta hahmojen taustoille ja esittelyille ei anneta yhtään armonaikaa.

Hymyilyttää, naurattaa ja draamatuttaa katsomossa. Valitettavasti oikein mitään ei viedä loppuun saakka. Vaikkapa eroottisesti varoittava poikienvälinen homoteema olisi voitu esimerkiksi näytelmän julisteen upeasti viitoittamana tuoda perille asti.  Näytelmän tukipilari ja kantava voima on jo useamman vuoden Ahaa-teatterissa näytellyt Teemu Mäkinen. Hän vetää pääroolin taianomaisen hyvin. Valitettavaa on, että teksti ja dramatisointi ei nyt ihan riitä tähän teokseen. 

Mutta tällaisena muina vanhana zombiena kannustan kuitenkin nuorisoa tsekkaamaan tämän näytelmän. Ja vanhempia myös. Paljon polttavaa vihreää asiaa.