Hautuumaalaiset

Näytelmä elämän ja kuoleman rajamailta

Viimeksi kävin katsomassa Tukka teatterin Näytät vieraalta rakas -näytelmän, josta tykkäsin kovasti. Jäin myös miettimään näyttikö tässä Hautuumaalaiset näytelmässä esiintyvä arkku vieraalta vai samalta Koska näytelmä on mysteerinäytelmä, en halua paljastaa esityksestä liikaa. 

Ideana kuitenkin on se, että näytelmän kuski on saanut aamulla puhelun, missä hänet halutaan enonsa tilalle kuljettamaan ihmisiä eri kaupunkien hautuumaille tutustumaan niihin.

Suurin osa joukosta on tuttuja toisilleen, ja kiertäneet kalmistoja jo useamman kerran. Bussiin kuitenkin näytelmän edetessä saadaan tuoreitakin kasvoja. Samalla keskustellaan elämän syvemmistäkin, sekä ihan arkisistakin asioista. Samalla mietitään elämän ja kuoleman menoa.

KÄSIKIRJOITUKSESSA ON ihan mahtavan hyvä idea. Se on mielikuvituksellinen ja hykerryttävä. Valitettavasti siinä on turhaa sälää ja venytystä. Niin kuin ohjauksessakin. 

Jonkin verran tiivistämistä, punakynää tekstiin, niin homma toimisi paremmin. Ja samaa ohjauksen rytmiin. Lisäksi muutamia musiikkiosuuksia karsisin kokonaan pois. Ne eivät oikeastaan niinkään vie tarinaa eteenpäin, ja tuovat sille turhaa lisäpituutta. Ja vähempikin ihanan yksinkertaisten lavastelaatikoiden siirtelykin riittäisi. Mutta jotta Heikki Vesan ja työryhmän ei kannata olla nyt olla tylystä kommentistani täysin  harmissaan, osannette ottaa sen rakentavana kritiikkinä. 

Jokatapauksessa silti lumoudun aina harrastajateatterin ilmapiiristä. Lavalla on yli 20 harrastajanäyttelijää. Ikähaarukka on valtava. En edes uskalla arvailla, kuinka paljon. Ja kaikista loistaa into tehdä teatteria. Jo pelkästään se tuntuu minusta upealta. Tutulta ja viihdyttävältä. 

OMAT TEATTERIJUURENI löytyvät alunperin jostain iäisyyksien takaa Tampereen Ylioppilasteatterista. Ja Tukkateatterilaisille nostan hattua 25 vuoden työstä. Te juurikin teette teatteria sielulla ja palolla. Ikään katsomatta. Tällaista toimintaa tarvitaan. Ja tällaisille tarvitaan katsojia. 

Näyttelijät lavalla toimivat hienosti yhteen. Toki ensi-illan jännitystäkin on hieman havaittavissa, mutta se kuuluu asiaan. Ja toki enskan muutamat ilmeisestikin viime hetken paikkaukset. Mutta ne hoidetaan tyylikkäästi, ja jos jotain olemme kirosana Koosta oppineet, ne ovat juuri näitä asioita. Näytelmä vedetään silti tyylillä loppuun asti. 

JÄIN NÄINesityksen jälkeen miettimään käsikirjoituksen taikaa ja sitä loistavaa ideaa (ja tunnelmaa) sen takana. Se on mielenkiintoinen ja avaa useita erilaisia ikkunoita. 

Maaginen kokemus.