Päiväkirjani #3 Väliaikainen otsikko ja Päiväkirjani #4 Perustuu tositapahtumiin

Nyt on naurussa pitelemistä!

Olen aiemmin kirjoittanut Mäkisen päiväkirjoista Kuinka kaikki alkoi ja Kun iskee hulluus. Kaksi ensimmäistä osaa olivat jo kipeän hyviä, mutta nämä kaksi viimeisintä osaa ovat hillittömän hauskoja!

OLI ILO ja kunnia tavata ja rupatella Mikaelin kanssa Tamperee Kuplii 2024 tapahtumassa. Voin kertoa, että jos mies piirtää ja kirjoittaa näin hauskaa sarjakuvaa, on hän hemmetin hauska mies myös livenä. Suosittelen Mikael sulle sitä stand up uraa mistä Sarjismiesten live podcastissa vihjailtiin. 

Aiemmissa osissa on nähty ninjoja ja Cthulhu. Ja paljon paljon muuta käsittämätöntä mahtavuutta. Kolmannessa osassa, kyllä ninjojakin, mutta pääpahiksena on robottidinosaurus. Sekä unohdetaan aiempien osien Suvi ja Annmari. He vaan katoavat, kuten Mäkisen hullu kirjoitustyyli antaa tällaisille tapahtumille oikeuden. Mukaan tulee kuitenkin Mikaelin sisko Viivi. Uhmakas punapää sarvineen ja udûnin-liekki miekkansa kanssa. Tuskin tarvitsee enempää kertoa?

Neljäs osa, kuten nimikin kertoo, perustuu tositapahtumiin. Keskiössä on Mikaelin ystävä Tommi, totta kai ninjat, kebab ravintola ja savolainen luuranko. Kuinkas muutenkaan? Toki mietitään myös, saako naispuolista ninjaa lyödä, ja istutaan keskustelemassa masennuksesta. Tärkeitä asioita kaikki. 

Hienointa tässä on se, että Mäkinen ei piirrä vain hyvää ja hauskaa sarjakuvaa. Kaikki tähänastiset neljä lehteä ovat eheitä ja hauskoja (todella hauskoja) kokonaisuuksia niin sarjakuvan, kirjepalstan ja ADHD-pohdiskelujen kera. Nauroin usean kerran ääneen näitä lukiessani. 

Ostakaa te nyt tätä kovasti, että saisin rahaa ja voisin maksaa laskuja!

MUTTA SILTI kaiken hauskuuden takana Mäkinen osaa rennosti kertoa masennuksesta, lääkityksestä ja ADHD:sta. Erittäin tärkeitä ja henkilökohtaisia asioita jakaa. Ja kuten hän itse painottaa, ettei hän ole se taho jolta apua haetaan, hän ei ole ammattilainen, mutta kauniisti neuvoo mihin instanssiin ottaa yhteyttä. Tästä nostan kaikki peukkuni Mikaelille pystyyn. 

En edes oikein osaa sanoa mikä näissä Päiväkirjani teoksissa on parasta. Ne on vain luettava kannesta kanteen pikku präntteineen kaikkineen.  Toivottavasti nämä neljä saadaan jossain vaiheessa yksiin kansiin nautittavaksi.  Siksipä kehoitan herran itsensä sanoin: ”Ostakaa te nyt tätä kovasti, että saisin rahaa ja voisin maksaa laskuja!” Ostakaa ja tukekaa, että jos joku päivä se yhtenäinen albumikin saadaan. Ja tässä vaiheessa huokaisen helpotuksesta, koska tämän nelosenhan piti käsittääkseni olla viimeinen osa.

Mutta kyllä siellä selkeästi luvataan, että jossain vaiheessa luvassa zombeja!