Jere Kostamus ja Big joki

Mainiota dekkarimeininkiä

Uppouduin Jere Kostamuksen jännittävään tarinaan niin intensiivisesti, että en edes heti tajunnut arvioneeni Esa Holopaista aiemminkin. Kannattaa lukaista Onni on iso taivas, joka kertakaikkisen ihastuttava albumi!

Jere kostamus on etsivä, jolla on apulaisenaan Vähämäki niminen tyyppi. Kostamus tykkää mieluusti istua kaljalla jonkun muun piikkiin, ja tehdä ajatustyötä. Sillä aikaa taas Vähämäki hoitaa juoksevat tutkimukset, ja ehkäpä jopa enemmänkin ratkoo rikokset. Toisaalta Kostamuksen homma on lopulta sitoa langanpätkät yhteen ja ottaa krediitit itselleen.

Tässä ensimmäisessä seikkailussa tutkitaan rannalta löytyneen ruumiin arvoitusta. Pian johtolangat vievätkin syvälle Syviin metsiin. Jonka hyljätyssä kylässsä asuu jos jonkinlaista pikkunilkkiä. Toki myös eräänlaisia hyväntahtoisia alkuasukkaita. Holopaisen tarinassa luonto on lähellä sydäntä, ja tässäkin rikosvyyhdissä sekin yhdistetään rikoksiin ihan järkeenkäyvällä ja selkeällä tavalla. 

Kostamus ja Vähämäki ovat piirretty koirankaltaisiksi hahmoiksi, ja muut pääasiassa ihmisiksi. Kyllä joukossa joku sikakin vilahti. Omanlaisensa Ankkalinna. Piirrostyyli on kivaa, hauskaa ja selkeää. Albumi on mustavalkoinen.

Juoni kyllä kaikkine kommelluksineen ja jännittävyyksineen vie kyllä mukanansa. Ihan pikkuisen olisin tarinaa tiivistänyt, mutta tälläpä ei niinkään ole edes lopulta väliä, koska tarina kulkee kuitenkin koko ajan eteenpäin. 

Sain tuossa äskettäin vieraillessani Sarjismiesten Podcastissa (tulee ulos 16.10) läjän mm Musta ritari kustantamon tuotteita, joita tässä nyt useampana sunnuntaina peräjälkeen laittelen pihalle. Mutta siellä odottaa myös Jere Kostamus ja Big niitty niminen toinen osa. Mielenkiinnolla odotan, että pääsen siitäkin kertomaan.

Mutta ottakaapa tämä ensin haltuunne.