Dr Strange – Oudot maailmat

Astaraalitasoja ja aikamatkailua

Jonkin aikaa sitten arvioin syksyn uuden Marvel-julkaisun, jossa Kostajat seikkailivat. Samaan syssyyn olin ruinannut Egmontilta tämän Dr Strange albumin. Mutta halusin jättää tämän viimeiseksi arvioitavaksi, koska pidän Tohtori Oudosta. Olen tuossa kahdeksisen vuotta sitten tohtoria myös arvioinut. Silloin sanoin, että klassisemmalla Dr Strangella olisi ehkä enemmän kysyntää Suomessa. No niin ja näin. Nyt saadaan ainakin hyvin klassisia tarinoita vuodelta 1981. Albumi koostuu sarjakuvista 48-53.

Suomessahan tohtoria on vähänlaisesti nähty. Elikkä kannattaa vaikka käydä hieman Wikipedioimassa taustatietoja. Näissä tarinoissa on muuten isona teemana rakkaus ja jopa mustasukkaisuus. Oi miten mainiot klassiset kuviot!

Mukana pyörii Clea. Tohtorin oppilas ja kumppani. Toki palvelija Wong on myös seikkailuissa mukana. Hyviksinä nähdään myös Veli Woodoo. Enpä edes muista, onko häntä meillä aiemmin sarjakuvissa nähty. Mutta nimi kuulosti heti tutulle. Pahiksina taasen isoissa rooleissa ovat paha henki Damballah, Suomessakin jonkin verran esillä olleet Mordo ja Dormammu, sekä Strangen arkkivihollinen Painajainen, unten ruhtinas. Eli astraalitasoilla ja magialla tapellaan.

Aikamatkustusta harrastetaan myös. Ehkä villein ja oudoin Oudon tarina vie meidät menneisyyteen jossa sankarimme kohtaa itse Hitlerin. Kyllä. Luit aivan oikein. Mukana myös Nick Fury ja Dum-Dum. 

Paksun, 138 sivuisen värikkään albumin päättää vielä pidemmälle ajassa matkustaminen. Nimittäin siinä mennään muinaiseen Egyptiin ja kohdataan itse Faarao. Tällä tripillä ovat vierailemassa myös Ihmeneloset. Ja itse asiassa tämä seikkailu onkin tämän albumin paras. 

Toki tarinoista näkyy tietynlainen ajan hampaan jälki. Nämä ovat todella klassisia seikkailuita. Tähän väliin pyörrän aiemmat puheeni/kirjoitukseni aiemmassa arviossani, ja ehkä kuitenkin haluaisin julkaistavaksi hieman tuoreempaa kamaa.

Stern kirjoittaa tarinoita aika villisti, jopa hieman sekavastikin. Aistittavissa aito kasarius. Rogers komppaa kuvituksellaan hienosti Sternin ajatusmaailmaa. Itselleni tutuin tyyppi on ehdottomasti tussaaja Terry Austin. Hänen taidonnäytettäänhän näimme Suomessa 80 luvun alkupään John Byrnen Ryhmä-X julkaisuissa. 

Kyllähän tämä on Marvel-fanien ”pakko saada kirjahyllyyn” kamaa. Ja ajan patinoimissa tarinoissa ja kuvituksessakin on oma viehättävyytensä. Ehkä kuitenkin seuraavaksi olisi hauskaa nähdä millaisia Dr Strange seikkailuja jenkeissä viime vuosina on ilmestynyt.