Linnavainio 3

Järisyttävä loppuhuipennus

Nyt on myönnettävä, että pelkäsin ja arvasin toisaalta miten tässä käy. Ja oikeastaan siis ihan hyvässä mielessä. Ennustukseni kävivät toteen. Ensinnäkin se, että tarina saa ihan uuden, fressin potkun. Tsek. Ja toisekseen sen, että tässä kun suomalaista sarjakuvaa jo vuosia olen arvioinut ja tulkinnut, olen tullut pidempien sarjojen ja laajempien sarjakuvien kanssa siihen tulokseen, että lopussa tekstiä on vähemmän. Kuvaa enemmän.

Näin käy myös Makkosen teoksessa. Jotenkin omassa pöljässä mielessäni ajattelen sen kuvien kokoluokan suurentumisen jotenkin hassusti muka piirtäjän laiskuutena. Nyt saatte kivittää mut. Koska asiahan ei todellakaan ole niin. Ehkäpä juurikin päinvastoin. Loppua kohti halutaan suurennella asioita. Tehdä isosti. Ymmärrettävää. Sori Makkonen ja monet muut. Tämä on tätä omaa mielenspekulaatiota. Mutta Linnavainion trilogian päätösosa on kovaa kamaa kertakaikkiaan.

Finaali-osassa raotetaan hieman kaksosten Tuhkan ja Aapon historiaa. Salaperäinen isäkin kaivetaan maailmoistaan esiin. Koko sukutarina saa erittäin mielenkiintoisen käänteen, ja oikeastaan keikauttaa koko stoorin lukijalle uuteen näkökulmaan. 

Edelleen Linnavainio on mustanpuhuvien zombien valloittama ja avaruus-otus laajenee. Edellisissä osissa saadut supervoimat pitääkin yhdistää yhdelle henkilölle, eli Tuhka saa tämän kunnian. Veljekset eivät kuin ilvekset käyvät taistoon toisiansa kohtaan. 

Tarina kulkee kohti mysteeristä loppuaan. Edelleen otetaan mallia pelimaailmasta. On Zeldaa ja Final Fantasya ja muita selkeitä mainioita viitteitä.

”Nyt loppuu lässytys ja alkaa tappaminen”

Itse pidin tätä kolmatta osaa ehdottomasti trilogian parhaana. Tokihan kaksi edellistä on luettava, että juonessa pysyy tolkuissansa mukana.  Ja jos äsken mainitsemani suuret kuvat kuulostivat negatiiviselta, pahoittelen. Ne ovat upeita. Tällaisia mielellään katselisi jopa aukeamana A4-koossa.

Kokonaisuus on tarinallisesti ja kuvituksellisesti upea. Kai tämä on jo maailmalle myyty? Jos ei, niin uskoisin tällaiselle pohjola-mangahko-eksotiikalle löytyvän myyntirako. Suotavaa olisi! Kiitos artistille. Lisää ja uutta jään jännittäen odottamaan. 

Ps. Vielä erikoismainintana pakko sanoa, että luvun 15 aloituskuva, missä tyyppi kusee pentagrammia hankeen, on ehkä parasta mille olen pitkään aikaan nauranut!