Hiuskarvan varassa

Eläväinen murhamysteeri kiherryttää katsojia upean Tuulensuun palatsin hulppeissa tiloissa

Joka puolella maailmaa ja kymmenille kielille käännetty komedia Hiuskarvan varassa viihdyttää nyt Tampereen teatterin sijaisnäyttämöllä Tuulensuun Palatsissa. Syystä että Tampereen teatterin päänäyttämö on tällä hetkellä ison remontin keskellä. Mutta hyvä näin. Koska tällainen teksti ja hupailu tarvitsee ympärilleen hieman hyvää ruokaa, viiniä ja seuraa koettavaksi yhdessä. Joko seurueessa tai tuiki tuntemattomankin ihmisen kanssa samassa pöydässä. Ja Tuulensuun Palatsi on mitä upein paikka juuri tällaiseen tarkoitukseen. 

Upeat puitteet, loistava henkilökunta aina narikasta pöytäänohjaukseen ja tarjoiluun. Kiitos tällaisesta mainiosta palvelukokonaisuudesta ja hienosta henkilökunnasta.

Hienoutta ja paljon ihanan ala-arvoista huumoria löytyy myös lavalta. Tampereen teatterin veikeät näyttelijät on kerätty yhteen ja saatu hurmoksellinen pikkujoulu-show aikaiseksi. Toki tämä kun jatkuu vielä ensi vuoden puolelle, se jaksaa silloinkin varmasti naurattaa, vaikka sen toisenkin kerran. Varsinkin, kun tarinan juoni muuttuu joka katsomiskerralla yleisön myötä.

Improvisaatioteatterin kanssa olen paljonkin ollut tekemisissä, mutta että oikea näytelmä, jossa on perusjuoni ja katsojien välinen kanssavaikutus näikin suuressa osassa. Huikeaa. Kerrassaan mainio idea.

Parturi-kampaamon outo asiakaskunta joutuu yllättäen yläkerran kuseltahaisevan mummon murhasta epäillyiksi. Peiterooleissa toimivat poliisit ottavat koko konkkaronkan tutkimusten syövereihin, johon yleisö pääsee vaikuttamaan. Kuka on murhaaja ja mikä on motiivi? Kuka tahansa olisi sen voinut tehdä? Mutta muksi?

Jännittävää. 

Ohjaaja Sakari Hokkaselle hatunnosto tämän porukan päästämisestä lavalle. Rohkea teko. Näiden tyyppien lavalle päästäminen ei ole tervettä. Sillä Ville Majamaa (aina huikea), Risto Korhonen (aina järisyttävän hyvä), Eeva Hakulinen (miten ihanan mahtava rooli ja miten aristokraattisen ihanasti hoidettu!), Lasse Viitamäki (upeaa!) ja Elina Rintala (nautinnollinen rooli, jonka hoidat mahtavasti flirttaillen niin lavalla, kuin katsojillekin). Kuumottavin rooli on kuitenkin Arttu Ratisella pääpoliisina, ja samalla vetää impron vetäjän roolia katsojien välillä.

Impro ei ole helppo laji. Vielä vaikeampaa se on pikkujouluisen yleisön edessä, ja vieläpä yrittää pitää poliisinkin ja johtajan hanskat kädessä. Tästä annan täyden arvostukseni.

Mä kävin esityksen sentään katsomassa melkein täydessä palatsissa, missä oli normiyleisöä ja lukiolais-opiskelijoita (hyvin aktiivisia salapoliiseja hekin), mutta voin vain kuvitella kun Eeva 52-v ja Matti 47-v pikkujouluissa firman pomon piikkiin juoneena alkavat huudella apulaispoliiseina hieman vinkkejään. 

Haastavaa siis kaikille. Suomennos on mahtavasti tamperelaistettu alkuperäisestä käsikirjoituksesta. On tottakai Tappara ja Ilvestä, mainiota kettuilua TTT:lle, ajankohtaista Pipsa-possua ja huikea (mielestäni illan paras) vitsi sormuksen kirouksesta. Monta monta muuta asiaa, ja se improvisaatio. Parasta kun taitavat näyttelijät pistävät parastaan toisilleen. Hieman jopa toisilleen naurahtaen. 

Hauska, ajankohtainen, kevyt, taitava, upea paikka, kallis viini, mahtava kombo lavalla. 

Silti tässä ja nyt jo mainostan tämän uutta tulemista! Tässä nauroin ihan pissit housuissa! Ihan mahtavuutta, että Klassikot lavalla Endgame – Final Cut saadaan uudelleen ohjelmistoon!