Minäkkäät

Minä, minä ja oma napani: näytelmä itsekkyydestä, omista tunnoista ja lokeista.

Tamperelainen harrastajateatteri Tukkateatteri on mielestäni löytänyt paikkansa Suomen parhaassa kulttuurikaupungissa Tampereella. Paraatipaikalla Laukontorin kupeessa ja isoa pientä työtä tehden. 

Harrastajat ovat tehneet jo usean upean esityksen omilla voimillaan. Ja nyt kun isot sakset koskevat liian paljon useaa kulttuurinkirjoa, sinulla katsojana on mahdollisuus vaikuttaa ja mennä teatteriin. Mene ja katso myös pientä ja osaavaa teatteria. Mietin, olisiko arvioni näytelmästä pitänyt kirjoittaa excel-taulukko muotoon. Sellaiseen, mitä näytelmässäkin käytetään? 

Plussat ja miinukset. Se olisi sangen tylsää. Kirjoitan siis tuntemukseni perinteiseen arviotyyliin. Oikeina lauseina, oikeille lukijoille. Minäkkäät näytelmä kokoaa ison kirjon erilaisia matkustajia lentokentälle Seagulls Shit -nimiseen baariin, joka yllättäen tarjoaakin asiakkailleen spoken-karaokea. Eli avautumista omista tunnoistaan ja elämästään. 

Ja monen moista tarinaa saammekin kuulla. On alkoholismia, on tv-sarja Lempparehin lähteviä julkkikseksi haaveilevia exlahkolaisia ja monta muuta. Kaikkea pitää kasassa baarimikko, elämän konmarituksesta excel-taulukkoa huolta pitävä itsekin siipirikko työntekijä ja kaikkeen myötäilevä matkustaja. Ja pari tamperelaista lokkia.

Alunperin kirjoituspajassa luotu ja siitä kasatusta käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastaa Mia-Annette Latvus. Kässäri on mainio pirskottu kuvaus juurikin minäkkäistä. Hyvin suomalaisista sellaisista. Osa tarinoista on näyttämöillä kuultu satoja kertoja eri versioina. Osa on tuoretta ja mehevää. 

Ohjaus on harrastajateatterille ominaisen epätasapainoista. Toki johtuen myös näyttelijöiden erilaisista näyttelijäsuorituksista. Äskeistä lausetta jouduin pitkään miettimään, miten sen sanoisin. Mutta kun näin se vaan on. 

Teksti taustatarinansa kanssa on hyvä ja toimiva. Pidän tällaisesta monologimaisesta kirjoitustyylistä esim omissa teksteissäni. Siksi lämpenenkin kovasti tästä tyylistä tuoda ihmiset erikseen esille. 

Huikein tekstipätkä löytyy Pihapoliisi (Jaakko Katajamäki) roolista. Jo lähtöasetelma isännöitsijätyypistä from hell on loistava. Tästähän saisi vaikka oman kokonaisen näytelmänsä. 

Myös erään hahmon, tämän enempää paljastamatta, silikonikohtaus oli hersyvä! Ja lisäksi hyvinkin kimakka ja hersyvä nauru. Huh! Hyvä kokonaisuus. Miellyttävä ja miettimään pistävä ajatusmaailma.

Kiitos upeat näyttelijät ja koko tuotantoryhmä. Tämän jälkeen alan hieman miettiä myös omaa elämääni excel-taulukoiden myötä. Ja alanko läheisiäni ja kavereitani laittamaan niihin?