Verot ja kuolema

Näytelmä jonka haluaisin nähdä monta kertaa

Muutama vuosi sitten näin Liila Jokelinin Action Hero -näytelmän ja olin myyty. Hieman jännäkakkaa pöksyissäni odotin, pystyykö Jokelin tekemään uudestaan jotain niin outoa ja uutta ja mielipuolista.

Oi kyllä pystyy!

Huomio huomio! Näin esityksen ennakkonäytöksenä, ihan täyteen myydyssä sellaisessa viikkoa ennen ensi-iltaa. Kiitos työryhmälle ja Tampereen Työväen Teatterin henkilökunnalle, kun sain luvan tulla. Näissähän toki on se riski, että näytelmä ei olisi vielä ihan valmis. Mutta kyllä tämä teos oli jo hienosti kypsynyt ja kauniisti marinoitunut. 

VUOSI 2049 Tampereen vetotoimistossa.  Nyt pahoittelen. En muista hahmojen nimiä, enkä tähän hätään löytänyt netistä käsiohjelmaa, joten kerrankin puhutaan näyttelijöistä ihan oikeilla nimillä.  Kahden työntekijän tehtävänä on nitoa blankkoja A4-papereita yhteen työkseen. Paperia löytyy enää vain ja ainoastaan verotoimistosta. Totta kai! Nerokasta!

Miko Helppi (ihminen) haaveilee Dubain lomasta, ja tuntee hieman vetoa työkaveriinsa Pihla Pohjolaiseen (ihmisen kaltainen kone). Koppava pomo Suvi-Sini Peltola ja valvova keskustietokoneyksikkö Maiju Saarinen tarkkailevat työntekoa. 

Eräänä päivänä oikea ihminen (Suvi-Sini Peltola) tulee vaatimaan henkilökohtaista palvelua. Ihminen ihmiselle. 

Tästä alkaa mainio ketju kaikkien omistamien älypallojen tuijottelussa, sen esittämien kilpailujen, mediavaikuttajien ja ihan oikeiden ihmisten niin kuin koneidenkin maailmassa. 

Koneet haluaisivat ottaa vallan ja pistää ihmiset unholaan. Kierossa käsikirjoituksessa mennään niin mainiosti taas yli kaiken hilseen ja ympäri niin monta kertaa, että katsomossa ei voi muuta kuin nauraa. Puistella päätänsä käsittämättömän pöljälle, mutta kertakaikkisen nerokkaalle käsikirjoitukselle ja nauraa oikein kunnolla. 

Mun on ihan turha edes yrittää selittää juonta tämän enempää. Se on mahdotonta. Jokelin vetää koko narunvedon narunivaskan kerralla ja räjäyttää siitä saatavat palkinnot katsojien silmille. Älyvapaata ja ihanan omituista.

Ennakkonäytöksessä tunsin itseni nuoreksi (minä 53v), ja epäilin, että mitenköhän nuo hieman vanhemmat ihmiset osaavat tämän ottaa vastaan. Mutta ilmeisesti suurin osa tiesi, mitä olivat tulleet katsomaan. Se on hyvä. Itse kuitenkin näen kohdeyleisön tälle huomattavasti nuorempana. Mutta se että omalaautuista ja upeaa teatteria tehdään, ei missään nimessä ole ikäkysymys. En halua olla se kriitikko, jota haukutaan ikärasistiksi! 

Kokonaisuutena kellarin pieni näyttämö oltiin saatu visuaalisesti mielettömän upeaksi. No ihmekkös tämä, koska Eero Auvinenhan se siellä on ollut valoja suunnittelemassa. Huikeaa työtä. Ja tällä kertaa on pakko nostaa yhdeksi päätähdeksi tässä esityksessä Tinja Salmen upea puvustus. Scifiä, tulevaisuutta, ja silti tunnistettavasti tätä päivää. 

Kaikki näyttelijät tekevät mahtavaa duunia. Edellä mainitut ja lisäksi Esme Kaislakari ja Jyrki Mänttäri. Oikeastaan melkeinpä kaikki useissa rooleissaan. Käsittämättömiä hahmoja kirjavan kiherryttävässä käsikirjoituksessa. 

Tällaista hullua iloittelua pitää esittää. Siitä pitää osata nauttia.

Kannattaa ostaa lippu tähän asap, koska katsomo on pieni, ja esityksiä rajallinen määrä. Muistan, kun Action Heron esityksistä moni jäi jälkijunassa rannalle ruikuttamaan. Eli toimi nyt ja heti!