Grace of Monaco

Pramea ajankuva

Lehdistön hyvissä ajoin esiin nostama ja odotettu suurelokuva Grace of Monaco elokuvatähti ja muoti-ikoni Grace Kellystä on visuaalisesti näyttävä teos, joka kuitenkin jää sisällöllisesti ontoksi. Elokuva valittiin Cannesin elokuvafestivaalien 2014 avajaiselokuvaksi.

Grace of Monaco kuvaa lyhyttä ajanjaksoa, joka sijoittuu vuosiin 1962 ja 1963. Tarina seuraa varsin löyhästi kiristynyttä tilannetta Ranskan ja Monacon välillä. Ranskan presidentti Charles de Gaulle uhkaa Monacoa miehityksellä ja vaatii maata kantamaan veroja Ranskalle, sillä hän kokee tämän veroparatiisina rikkaille ranskalaisille. Tuolloin Ranska kärsi taloudellisesta ahdingosta Algerian sodan jälkimainingeissa. Elokuva sivuaa tuota 1954-1962 käytyä sotaa kuten aiemmin pyörinyt, niin ikään elämänkerrallinen Yves Saint Laurent.

Poliittisen ilmapiirin kiristyminen Grace Kellyn hovissa kokeman yksinäisyyden ja onnettoman avioliiton ruhtinas Rainier III:n kanssa luo pohjan tarinalle. Kultainen kuusikymmenluku yhdessä palatsin loiston kanssa luo upean visuaalisen taustan. Ongelma on vain se, että elokuva ei rakennu päähenkilön, vaan Gracea esittävän Nicole Kidmanin ympärille. Kauniin ja lahjakkaan näyttelijän alleviivaava esittäminen tekemässä roolisuoritustaan on jotenkin vaivaannuttavaa. Elokuvan muut roolisuoritukset eivät edes jää mieleen, eikä tämä johdu ainoastaan Kidmanin lahjakkuudesta.

ELOKUVAN TARINA etenee ottaen vapauksia todellisesta historiasta. Tyylillisesti tarina loikkii parisuhdedraaman, pygmalionmaisen kasvutarinan ja jännityselokuvan välillä, ilman että se pitäytyisi missään. Tämä siis huonossa mielessä, sillä välillä tästä syntyy tahatonta komiikkaa. Kun historia asettaa puitteet todelliselle sadulle ja Gracen rooli on uskottava Kidmanille, niin toivoisi, että mahdollisuudet hyödynnettäisiin 110-prosenttisesti.

Tarinan Grace Kelly esitetään vähän naiivina Hollywood-näyttelijänä. Elokuva luo mielikuvan siitä, että ruhtinattaruus oli rooli siinä missä muukin. Tämä ruhtinatarroolin opettelu saakin juuri tahattoman koomisia My Fair Lady -piirteitä, kun pastori ja kreivi opettavat philadelphialaistytölle maan historiaa, ranskan kieltä ja etikettiä. Tekijöiden näkökulma ja asenne Monacoon välittyy hassuna eurooppalaisena pikkumaana. Prinsessapäiväkirjojen kuvitteellinen Genovia on uskottavampi hallitsijakunta kuin Grace of Monacon Monaco.

Koko pitkästyttävä elokuva ratkeaa kuin lasten prinsessaelokuvassa konsanaan. Elokuvan parasta antia ovat visuaalisuus ja ajan kuvaaminen tyylin ja muodin kautta. Nicole Kidman -fanit saavat nauttia tähdestä koko rahan edestä.

Kuvat: Stone Angels / Scanbox, videon lähde: Filmtrailer.com