The Guardians Of The Galaxy

Aidosti hauskaa ja hyvää avaruusseikkailua

Mitä saadaan aikaiseksi, kun heitetään soppaan puhuva pesukarhu, elävä puu, mies maasta, lihaksikas mies ja vihreäihoinen nainen? Hemmetin hyvää avaruusmelskausta hyvällä käsikirjoituksella ja upeilla tehosteilla. Välillä tulee mieleen jopa alkuperäiset Star Wars -elokuvat.

The Guardians Of The Galaxy on jo vuonna 1969 ensiesiintymisensä Marvel-sarjakuvissa tehnyt kokoonpano. Keskenään nahisteleva joukkio joutuu tahtomattaan keskelle avaruussotaa ja pelastamaan erinäisiä avaruuden kansoja.

Ne, jotka ovat Marvel sarjakuvansa lukeneet, tietävät, että kun ikuisuuskivistä on kyse, niiden ei pidä joutua vääriin käsiin, ja yhtä tällaista kiveä tässä jahdataankin pitkin avaruutta. Elokuvan edetessä joukkio yhtenäistyy ja ystävystyy keskenään. Ja näistä kohtauksista saakin monet hyvät naurut.

Muutamissa uudemmissa Marvel leffoissa on ollut yllättävän paljon huumoria, mutta nyt mennäänkin oikein kunnolla kieli poskessa -meiningillä. Vai miltä kuulostaa esimerkiksi se, kun pesukarhulle annetaan viinaa ja ase käteen ja sitten alkaakin aikamoinen avautuminen kyseiseltä otukselta.

Marvel otti suuren riskin tämän elokuvan kanssa. Joukkio on aika tuntematon. Esimerkiksi yhtään The Guardians Of The Galaxy -sarjakuvaa ei ole suomennettu. Enkä muista, ovatko koskaan missään suomennetuissa sarjakuvissa edes vilahtaneet sivuroolissa. Mutta riskinotto ilmeisesti kannatti. Elokuva on saanut hyviä arvosteluja pitkin maailmaa, enkä yhtään ihmettele. Leffa on hyvä. Jatko-osaakin on luvattu vuodelle 2017.

Kaikki pääosanäyttelijät sopivat hyvin rooleihinsa, eikä kukaan hypi toistensa varpaille. Omaksi lempihahmokseni nousee puuolento Groot, jolle jykevä-ääninen Vin Diesel on antanut äänensä. No vuorosanoja ei ihan hirveästi ole, mutta örinää senkin edestä. Ja tässä leffassa muuten tapellaan paljon, ja kunnolla. Naisetkaan eivät jää sivustakatsojiksi, vaan mättävät turpaan oikein äijämeiningillä.

Musiikki on perus Marvel-elokuvien kamaa, mutta pienellä tvistillä, nimittäin avaruuteen mukaan tulleilla korvalappustereoilla soi vain yksi kasetti, ja kaikki biisit on tehty ennen 1990-lukua. 3D on ihan ok. Ei välttämättä tuo mitään hirveästi lisää, toimii hyvin avaruudessa lennellessä. Käsikirjoitus on pääasiallisesti hyvä ja toimiva. Sellaista leikkisää 1970-80-lukujen avaruus/seikkailuelokuvien kässäriä. Mutta hieman loppua kohden menettää teräänsä. Ja kyllähän sieltä muutama turha/ylipitkä kohtauskin löytyy. Marvel-faneille leffassa vilahtaa tuttu hahmo Thanos, joka ilmeisestikin tulee olemaan isossa roolissa tulevassa Avengers-elokuvassa. Ja muistakaahan katsoa taas lopputekstit loppuun saakka. Siellä vilahtaa hyvinkin yllättävä hahmo.

Hieno, hauska leffa. Hyvä meininki. Hyvät hahmot. Jatko-osaa innolla odottaen.