As Above, So Below

”Lara Croft” painuu kauhujen katakombeihin

Toimivaa, mutta iisiä säikyttelyä Pariisin luolastossa. Klaustrofobia uhkaa välillä, mutta loppujen lopuksi käteen jää vain hieman säikkynyt olo. Suht tuntemattomat näyttelijät onnistuvat heppoisissa rooleissaan hyvin.

Juoni on oikeasti kuin Tomb Raider -pelisarjasta. Naisargeologi jatkaa isänsä jalanjäljillä jahdaten myyttistä viisastenkiveä. Perässä roikkuu toimittaja, joka tekee päähenkilöstä dokumenttielokuvaa, mukaan liitetään pääosanesittäjän jonkinlainen viha-rakkaussuhdekundi ja muutama pariisilainen katakombien tuntija, jotka ovat erikoistuneet viemään turisteja juurikin kielletyille alueille. Alussa yritetään turhankin lievästi ja pikaisesti esitellä henkilöiden taustat ja sitten juostaan ympäri Pariisin kohteita ja hautapaikkoja kuin National Treasure elokuvissa konsanaan. Lopulta laskeudutaan Pariisin alla oleviin katakombeihin (näitä tunneleitahan siellä oikeasti on yli 300 kilometriä ja vain murto-osa on auki ja sallittu turisteille), ja siitä alkaa pikkuhiljaa kuolemanralli ahtaissa käytävissä.

Leffa ei itseasiassa ole kovinkaan pelottava. Aluksi, kun tunneleihin (viimein) päästään, leikitään pienillä enteillä tulevista kauhuista. Välähdys sieltä, ääni täältä. Äänimaailma säpsäyttää joillakin yllättävällä vonkaisulla muutaman kerran, mutta näihin yllätyksiin lopulta jopa hieman turtuu. Käsivarakuvaus on toimivaa. Ja oikeita säikyttelypätkiä ja shokkiefektejä viljellään sopivan hitaalla temmolla. Mutta kyllä tämäkin paatunut kauhuleffankatselija muutaman kerran värähti ihan kunnolla. Siksipä kauhuleffoja pitäisikin aina mennä katsomaan hieman väsyneenä. Saa kaiken irti kunnolla. Ahtaissa käytävissä luikerteleminen on tuttua jo The Descent elokuvista, mutta kyllä tässäkin välillä ahdistaa oikein kunnolla.

Lopulta kuitenkaan katsojaa ei kiinnosta kuka kohtaa minkäkin menneisyyden haamuistaan ja kuka kuolee milloinkin. Onneksi ainakin leffan alkupuolelta löytyy hieman huumoriakin. Lopun jo niin nähty käytäväjuoksu on itseasiassa turhankin puuduttava ja alleviivaava kaikkine, ”ole hyvä ihminen ja anna anteeksi” -tematiikkoineen, mutta pientä säikkymistä pimeneviin syysiltoihin se tarjoaa.