Batman – Vuosi nolla

Batmanin tarina aloitetaan jälleen kerran uudestaan alusta asti. Nyt pienellä twistillä.

Jälleen kerran saamme ihailla käsikirjoittaja-kuvittaja kultapoikien Snyder-Capullon hienoa ja syvällistä tuotantoa aiemmin arvostellun Batman – Kuolema kulkee perheessä -teoksen vanavedessä.

Sarjakuvakirja alkaa tulevaisuuden pätkällä, kun Batman on hylännyt Gotham cityn, ja palaa sinne uudestaan. Seuraavaksi saamme menneisyyden hyppäyksissä nähdä miten pikkupoika putoaa lepakkoja täynnä olevaan kaivoon, ja toisessa tarinankehittelyssä seuraamme aikuisen Batmanin kehitystä ja syntyä.

ENSIMMÄISIKSI VIHOLLISIKSEEN Batman saa Gotham citya terrorisoivan Punahuppujengin, jota johtaa salaperäinen Punahuppu Yksi. Pahinta jengissä on se, että kuka tahansa kaupungin asukkaista voi kuulua jengiin pakotettuna, uhattuna tai kiristettynä. Jengin lonkerot ulottuvat Gothamin joka kolkkaan. Batmanin astuttua kuvioihin, Punahuppu Yksi päättää romuttaa koko kaupungin. Vain Batman pystyy pelastamaan koko kaupungin. Vai pystyykö?

Kirjoittaja/kuvittaja -parivaljakko on jo useissa taideteoksissaan näyttänyt kyntensä. Ja hienosti he laittavat myös uuden alun Batmanille. Toisaalta turhaa, toisaalta kiinnostavaa. Tällä kertaa ei ole mukana vielä Batmanin perusvihulaisia yhtään. Joten alkutaival luodaan nerokkaasti Punahuppujengin tiimoilta.

Tosin tarinan loppu viittaa hyvinkin erään Batmanin vihollisista pahimman syntyyn. Vai raksuttaako kellään kelloa A.C.E. kemiantehdas? Ja tarinakin loppuu, kun Arvuuttaja räjäyttää osan kaupunkia pillun päreiksi. Eli jatkoa seuraa? Jos ei samalta parivaljakolta, niin arvatenkin muilta tekijöiltä.

TARINA EI ole läheskään niin raaka ja verinen kuin esimerkiksi aiemmin arvostelemani huikean hyvä Kuolema kulkee perheessä. Ehkä siksi tämä tuntuikin jopa hieman lässyltä ja pitkäveteiseltä. Toisaalta koko opusta ei siltikään voinut olla lukematta yhdeltä istumalta (makuulta).  Ja onhan näitä eri supersankareiden syntytarinoita nähty yhä uudelleen ja uudelleen. Ehkä kuitenkin bähemmän DCn lehdissä. Marvelillahan se on ihan jokapäiväistä.

Kuvitus on kaunista. Toisaalta Capullo on kuvittanut paremminkin eri tussaajien kanssa, nyt hänellä on parinaan Danny Miki. Lehden loppupuolella on kolme lyhyttä parin sivun sarjakuvaa (Snyder, Tynion IV, Albuquerquer).

STOORIT EIVÄT sinänsä ole kovinkaan hyviä, eivätkä mitenkään erityisen hyvin piirrettyjä, mutta toisaalta lisämatskut ovat aina tervetulleita. Mutta aivan loppupuolelta löytyy mielenkiintoista asiaa, nimittäin Snyderin tekstiluonnoksia tarinasta sivu sivulta, sivut 1-22. Näistä on hienoa seurata mitä kirjoittajan päässä liikku, kuinka hän hahmottaa minkälaisia kuvia antaa kuvittajan mieleen, joka nämä sitten omalla tavallaan kuvittaa. Hienoa ja mielenkiintoista.

Kiitos myös Egmont kustannukselle, joka nykyään tuo huikeaa nykysarjakuvaa tuoreeltaan Suomeen. Tämäkin opus on ilmestynyt nimittäin jenkeissäkin tänä vuonna.

Ihan hyvä pläjäys oli tämäkin, mutta nyt jäänkin jännityksellä odottamaan kovasti kehuttua Batman Synkkä voitto massiivista sarjakuvakirjaa, joka sekin on vielä tämän vuoden julkaisuohjelmassa.

Käsikirjoitus: Scott Snyder
Kuvitus: Greg Capullo, Danny Miki, Rafael Albuquerque
Suomentaja: Petri Silas
Egmont kustannus