Nälkäpeli – Matkijanärhi, osa 1

Hienot näyttelijät, muuten hukkaanheittävä jatko-osa.

Ensimmäinen osa oli tylsä, toinen osa oli innostava, tämä osa on lamaannuttavan tylsä. Okei okei, katsojilta rahat pois. Ymmärrän. Myönnettäköön, että tämä kriitikko otti muutamat muutaman minuutin torkut leffan aikana ja syystäkin mielestäni.

Nälkäpelissä ollaan päästy itse pelistä etenemään kapinaan. Paha keskusvaltio niittaa ympärillä sijaitsevia vyöhykkeitä kuus-nolla. Jotain on tehtävä? Hyvä presidentti (hyvin laimea Julianne Moore) vs. paha presidentti (upea näyttelijä, mutta valitettavasti näihin rooleihin tuomittu Donald Sutherland) ja siihen lisätty hyväosaiset vastaan työläiset on kaikista dystopioista tuttu maailmankuva.

Tällä kertaa pelkkä jousiammunta ja metsäleikki ei riitäkään. Nyt tarvitsisi tarttua tositoimiin ja jatkaa jonkin näköisenä riepunukkena olemista. Tottakai päähenkilötär tähän alistuu, vain rakkauden tähden.

Huhhuijaa.

Nämä viimeisten osien esiosat ovat kyllä kamalia. Harry Potterissa vain telttailtiin, Twilighissa vain leikittiin kotia ja onnellista perhettä. Tässä esiosassa vain kasvatellaan esiosan loppuosaa. Pääosan esittäjä Jennifer Lawrense olisi toki ansainnut Oscarin Winters Bone -leffasta, mutta tästä ei. Hyvin näyteltyä, mutta kliinistä suorittamista. Samanlaiseen suoritukseen ”yltävät” myös  Woody Harrelson ja edesmennyt Philip Seymor Hoffman. Kaikilta heiltä ja Julianne Mooreltakin olisin odottanut enemmän innostusta näyttelemiseen. Mutta lopputulos oli tylsää alisuorittamista dollarin kuvat silmissä?

Yleensä näiden pilkottujen päätösosien jälkimmäiset puoliskot ovat olleet hyviä. Toivon mukaan tämänkin. Tämä oli surkeaa katsojan aliarvioimista. Riittää kun katsotte sen parin minuutin mittaisen trailerin, sillä siinä leffa on tiivistetty juurikin sopivaan mittaan.

[divider]Arvio jatkuu kuvien alapuolella.[/divider]