Troikka

Historiallisia tapahtumia fiktion kautta käsittelevä Troikka sai kantaesityksenstä 14.1.2015 Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilan näyttämöllä.

Samannimiseen, kirjailija Jari Tervon vuonna 2008 julkaistuun romaaniin perustuva Troikka pohjaa historiallisiin tapahtumiin, mutta käsittelee niitä fiktiivisesti. Mannerheimin ja varatuomari Katajan matkaa Helsingistä Tampereelle kuvaava tarina sisältää niin jännittäviä käänteitä kuin vahvoja ihmiskohtaloita, joita käsitellään kuitenkin viihteen ehdoin – Tervolle tunnusomaista pilkettä silmäkulmassa unohtamatta. Troikan herättää ohjauksellaan henkiin Kari Rentola ja tarinan dramatisoinnista vastaa Sami Keski-Vähälä.

Troikka herättää kansallisaarteemme henkiin

Me suomalaiset olemme arkoja käsittelemään omia kansallisaarteitamme. Pidämme niitä kuin jokaisesta perheestä löytyviä juhla-astioita – odottamassa sitä oikeaa hetkeä pölyn hiljalleen harmaannuttaessa hienovaraiset yksityiskohdat. Troikka onneksi uskaltaa käsitellä yhtä aarteistamme:  Mannerheimia. Teos puhaltaa eloa patsaan muodon saaneeseen historialliseen hahmoomme.

Näytelmä kertoo Mannerheimin junamatkasta Tampereella pääsiäisenä 1920 järjestettyihin suojeluskuntajuhliin. Matkaseuraksi lyöttäytyy varatuomari Kataja, jolla on viesti kenraalille: tämä aiotaan murhata Tampereella. Ajankuvan mukaisesti ehkäpä uutinen ei ollut niin iso yllätys kuin se, että varatuomari onkin nainen. Itsenäinen ja tyylikäs Ellen Kataja tekee vaikutuksen kauneutta ja etikettiä arvostavaan Mannerheimiin eikä romanssilta voi välttyä.

Samanaikaisesti, toisessa junassa, Tampereelle matkaavat punapäällikkö Eljas Rossi, Hevoskoski ja Bergman, jotka muodostavat attentaattitroikan. Heidän tavoitteenaan on valmistella isku Mannerheimia vastaan suojeluskuntajuhlissa.

Näytelmä etenee saumattomasti usealla eri tasolla

Näytelmän ensipuolisko onkin junamatkan siivittämien siirtymien ja takautumien sarja. Tarina soljuu saumattomasti kahden matkaa tekevän joukon välillä sekä myös ajallisesti aiempiin tapahtumiin. Vaikka toteutus onkin onnistunut, niin varsinkin takautumat ja hahmojen sielunmaailmakuvaukset muistuttavat näytelmän kirjataustasta.

Osa ajallisista siirtymistä olisi mielestäni voitu ratkaista toisenlaisella kerronnalla ja siten kokonaisuus olisi ollut eheämpi. Silti nopeat pukuvaihdot, studionäyttämön joustavuus projisointeineen ja täydelliset ajoitukset tekivät kokonaisuudesta viihdyttävää ja helpon seurata.

Mannerheim tulee lihaksi

Carl-Kristian Rundmanin esittämä Mannerheim on charmantti herra, jolla on tajua niin politiikasta ja sodasta kuin tyylistä ja etiketistä. Rundmanin työ puhaltaa inhimillisyyttä historian merkkihahmoon ja luo väkevän muotokuvan Mannerheimista. Ellen Kataja ei jää kuitenkaan missään nimessä Mannerheimin varjoon. Sanna-June Hyden esittämä varatuomari on nokkela, vahva ja sivistynyt nainen, joka uskaltaa ajaa omaa asiaansa, mutta tuo esiin aidolla herkkyydellä oman menneisyytensä. Mannerheimin adjutantti, kenraalimajuri Ignatius hajottaa sopivasti pääparin tasapainoa. Eero Saarinen tekee osansa tässä eräänlaisessa kolmiodraamassa hykerryttävällä tavalla.

Helposti seurattavien siirtymien voimakolmikkona toimivat näyttelijät Rauno Ahonen, Risto Kaskilahti ja Leena Rapola. He esittävät niin attentaattitroikkaa kuin oikeastaan kaikkia muitakin rooleja. Kolmikko taipuu niin dramaattisten takautumien esittämiseen kuin hauskuttaviin komediakohtauksiin. Erityisesti Leena Rapola vaihtaa lennokkaasti niin nais- kuin miesrooleihin taitaen murteet ja aksentit. Rauno Ahosen Eljas Rossissa välittyy hienolla tavalla herkkyys ja ristiriita, mitä tarinan eteneminen vaatii. Risto Kaskilahti osaa hauskuuttaa yleisöä karikatyyrisillä hahmoillaan, mutta vakavoituu myös taidokkaasti.

Laadukas tuotanto

Katariina Kirjavaisen pelkistety lavastus antaa tilaa näyttelijöille luoda tarinan matka, takaumat ja kurkistukset hahmojen mielenmaailmaan. Teppo Saarisen valosuunnittelu tukee kokonaisuutta ja mahdollistaa siirtymät yhdessä Ari-Pekka Saarikon luoman äänimaailman kanssa. Huikeasta, ajankuvaan istuvasta puvustuksesta vastaa Sari Salmela ja naamioinnista ja kampauksista Aino Hyttinen. Puvustuksen rooli nousee suureksi Ahosen, Kaskilahden ja Rapolan silmänräpäystäkin nopeampien asuvaihtojen vuoksi!

Näytelmä varmasti vetoaa sekä Tervon lukijakuntaan kuin historiallisista tarinoista nauttiviin. Olisi kuitenkin jännittävää nähdä, Mannerheim-teemaa jatkaakseni,  vaikkapa dramatisointi Mannerheimin matkasta Silkkitiellä. Nostaen esiin uuden, ehkäpä tuntemattomamman puolen marsalkan tieteen ja tiedustelun ajanjaksolta.