Cake

Loistavan vähäeleinen, mutta kivulias pikkuleffa.

Kroonisesta kivusta kärsivä Claire (Jennifer Anniston) juo valkoviiniä, nappailee kipulääkettä kuin karkkia, ja karkottaa kaikki läheltään, jopa aviomiehensä,  olemalla such a bitch.

Ainoana tukijanaan vain taloudenhoitajatar Silvana (Adriana Barraza), joka jaksaa kuunnella hänen piruiluaan ja katsoa ryyppäämistä ja lääkkeiden napsimista läpi sormien, toki kylläkin huolissaan.

Claire potkitaan ulos jopa kroonisen kivun tukiryhmästäkin, mutta jotain sieltä jää kuitenkin kummittelemaan alitajuntaan. Kornin itsemurhan tehnyt Nina (Anna Kendrick) palaa uudestaan ja uudestaan Clairen elämään kummittelemaan ja kannustamaan itsemurhaan.

Claire päättää ottaa yhteyttä Ninan surunmurtamaan mieheen ja heidän poikaansa.

Tässä hyvät ainekset kivaan pieneen elokuvaan.

Koin jonkinlaista sielunkumppanuutta tämän ja Tom Fordin ohjaaman A Single Man elokuvan kanssa. Tämä on eräänlainen naisversio siitä. Toisaalta jälkimmäinen on parempi, sisältää todella kaunista kuvaa ja äärimmäisen upean soundtrackin. Mutta ei tämäkään leffa ole missään nimessä huono.

Anniston tekee yhtä hienon roolin kuin kolmetoista vuotta vanhassa The Good Girl elokuvassa. Katsojaa sattuu katsomossa katsoessaan kun jokainen liikahdus iskee kivun läpi Clairen hahmon.

Annistonin kauniit kasvot on maskeetrattu täyteen arpia. Eli missään nimessä ei voi sanoa, että Anniston olisi leffassa vain kauniit kasvot. Ja hienon toolin elokuvassa tekee myös Oscar ehdokkaanakin ollut Barraza (Babel), espanjalaisena huolehtivana taloudenhoitajatarena. Pienillä eleillä ja ilmeillä tämä upea iäkäs näyttelijätär tuo rooliinsa äidillistä myötätuntoa.

Elokuva ei alleviivaa mitään, eikä Clairen hahmon syitä arpiin ja kipuun liikaa selitetä. Eli hyvin epätyypillistä jenkkielokuvalle. Annistonillehan povattiin roolista jopa Oscar ehdokkuutta. Toisin kuitenkin kävi. Kaunis, herkkä, mutta myös mustan huumorin siivittämä elokuva kuuluu ehdottomasti alkaneen vuoden parhaimmistoon.