Ex Machina

Laadukasta scifiä huikealla soundtrackilla varustettuna

Suhteellisen tuntemattomilla näyttelijöillä varustettu elokuva on pirteä yllätys liian vähäiseen scifitarjontaan. Oikeastaan koko leffassa ei ole kun kolme puheroolia, mutta kaikki hoitavat hommansa vakaalla ammattitaidolla.

Nuori koodari voittaa työpaikkansa arvonnassa viikon vierailun salaperäisen erakkona asuvan pomonsa luo. Valtava yhdistetty asunto ja tutkimuslaboratorio sijaitsee keskellä ei-mitään karun luonnon keskellä. Suurin osa talosta on maan alla ilman ikkunoita.

Pian päähenkilömme tajuaakin, että hän on talossa todentaakseen, onko hänen pomonsa oikeasti onnistunut luomaan itsenäisesti ajattelevan tekoälyn. Ava niminen tekoäly on naispuolinen robotti.

Alkaakin kutkuttava kissa-hiiri-leikki: onko pomolla ihan puhtaat jauhot pussissa? Ja tietenkin voimme aavistaa, ettei omaan ajatteluun kykenevä tekoäly välttämättä ole hyvä asia.

Ohjaaja käsikirjoittaja Alex Garland, on aikaisemmin tehnyt paljonkin yhteistyötä ohjaaja Danny Boylen kanssa. Ja kyllä tästäkin pätkästä löytyy tuttuja elementtejä jos vertaa vaikka leffoihin, Sunshine ja 28 päivää myöhemmin.

Musiikki on leffassa suuressa roolissa. Nopeabiittistä konemusiikkia käytetään hienosti, ja sillä on suuri merkitys myös tiettyjä kohtauksia tehostamassa, silloin musiikki nostetaan jopa hieman häiritsevän kovalle, mutta tehokeinona toimiva.

Tehosteet näyttävät vaikuttavilta. Varsinkin Avan läpikuultava robottiruumis näyttää jopa pelottavan todelliselta.

Hieno scifiyllättäjä, joka tuli ainakin meikäläiselle ihan puskista. Onneksi otin riskin ja kävin tämän katsomassa.