San Andreas

Pistetään kaupunki palasiksi kunnon katastrofileffassa.

Yleensähän on tunnettua, että katastrofileffoissa ei ole kovinkaan kummoista juonta eikä dialogia. Harhaan ei mennä näissä ajatuksissa tässäkään leffassa.
Pääasia on, että pilvenpiirtäjiä murskautuu realistisen näköisesti.

Yllätys, että tässäkin leffassa pääosan pelastajaisä yrittää löytää perheensä, ex-vaimonsa ja tyttärensä keskeltä San Fransiscon sortuilevia rakennuksia, ja liikkuvien mannerlaattojen risteymäkohdista. Mukaan heitetään niljakas ex-vaimon uusi rakastaja ja brittiläiset veljekset sekä pari seismologista tutkijaa, jotka yrittävät varoittaa ihmisiä, yllätys sinänsä, kohta iskevästä ja vielä suuremmasta järistyksestä.

Käsikirjoitus ei todellakaan ole elokuvahistorian parhaita, ja jouduinpa jopa muutaman kerran naurahtamaan kökölle dialogille, mutta se ei haittaa. Nimittäin leffateatterissa ei tule tylsää. Musiikki pauhaa ja penkkirivit tärisevät sortuvien patojen ja siltojen mukana.

Tehostetiimi on tehnyt näyttävää jälkeä. Melkein joutuu haukkomaan henkeään ja yskimään betonipölystä, kun helikopterilla puikkelehditaan urakalla ja rytinällä sortuvien talojen väleissä tai kun tsunami heittää kaupunkiin muutamia valtamerialuksia.

Kovaa mennään niin ilmassa, kuin vedessäkin, sekä väistellään rakennusten sisällä kaikkea niskaan putoavaa rojua. Porukkaa teilaantuu oikein urakalla ja näyttävästi. Hyvää kesäviihdettä, jonka voi ihan suosiolla unohtaa leffan loputtua.