Reckless love: Spirit

Hyvänolon metallia sopusointuisasti.

VIELÄ tätä arvostelua kirjoittaessa bändin valkotukkainen keulahahmo laittaa itseään rohkeasti peliin eri musiikkigenreissä Tähdet, tähdet -ohjelmassa.

Mielestäni bändin kolmannessa pitkäsoitossa ei kuitenkaan ole kyse mistään sukkahousuhevistä, kuten usein luullaan. Kyse on vakavasta, mutta silti pilke silmäkulmassa tehdystä glam metallista. Tosin kyllähän läpi kuulee, että pienempinä poikina on kuunneltu ainakin bändejä Ratt, Poison, Guns N’ Roses, Kiss…

BIISIT rullaavat hyvällä rumpupoljennolla ja kitarariffeillä. Kuten levyn kaksi ensimmäistä sinkkua (Night on Fire, So Happy I Could Die) osoittavat, musiikki on hyvin kokonaistuotettua. Herman lausuu englantia niin, ettei tarvitse korvat punaisena kuunnella. Ja livenähän bändi toimii hienosti. Valmis ja hyvännäköinen paketti siis ulkomaille. Ja sinnehän pojat ovat jo kiertueille päässeetkin.

Kaiken jytkeen ja kitarakikkailun keskellä levyn parhaaksi anniksi nousevat rockballadimaiset Hot Rain ja (jopa Adam Lambertiin vivahtava) Edge of Our Dreams. Ollin ääniala kuitenkin kantaisi tällaisia hitaahkojakin kappaleita helposti. Ja yhteentoista levyn biisin niitä olisi suonut useammankin.

TUOMIO: hyväntuulista musiikkia. Levyn tasapaksuisuus kuitenkin tekee siitä enemmänkin taustamusiikkia. Slovareita rohkeasti enemmän kehiin. Bändin live-energisyys jää hieman liiankin kliinisen äänimaailman alle.