Papparaisen uni
Klassikkoteksti ei nykypäivään
tuotunakaan jaksa innostaa riittämiin
Dostojevskin teksti Vanhan ruhtinaan rakkaus on kääntynyt Sirkku Peltolan käsittelyssä muotoon Papparaisen uni. Niin käsikirjoituksena, kuin ohjauksenakin.
Valitettavasti tämä kriitikko otti ainakin ensimmäisellä puoliskolla myös papparaisen, jos ei unet, niin ainakin muutaman torkahduksen.
Syy ei ole näyttelijöiden, eikä ohjaajan, vaan liian vanhahtavan tekstin sekä myös jo niin nähdyn juonikuvion.
JOSSAIN PÄIN Venäjää, ikivanha ruhtinas saapuu taloon pienoisen onnettomuuden seurauksena.
Ja tästä innostuneena rikas talon äiti päättääkin kieroilun kautta, ohittaa tyttärensä tylsän kosijan, ja pakkonaittaa (jo) ylikypsän tyttärensä ruhtinaalle.
Juonimassa omia asioitaan ovat myös palvelijatar ja kosijakokelas.
Lopulta kaiken salakuuntelun ja juonitteln jälkeen, kun kaikki ovat valheidenverkkonsa ja juonittelunsiipensä heittäneet kehiin, on tilinteon hetki. Paikalla on inkvisitio, eli kylän muu naiskerma.
Seuraa totuuden hetki.
VAIKKA PELTOLA on tekstiä muokannut nykypäivään, silti se on turhan puuduttavaa ja vanhanaikaista jaarittelua. Varsinkin ensimmäisen puoliskon 3/4 oli suorastaan tuskaisaa seurattavaa.
Onneksi väliajalla ripeästi kiskaistun valkoviinin ja tarvittavan konjakin jälkeen toinen puoli sujui jo jouhevammin.
Ohjaus toki on hienosti hoidettua rutiinia. Lavastus toimii ja puvustus sekä peruukit ovat kerrassaan upeita.
NÄYTTELIJÄT tekevät pääasiassa hyvää työtä. Esko Roine ruhtinaana on Esko Roine ruhtinaana. Eli aina laadukasta ja hauskaa työtä. Maija Koivisto tyttärenä tekee hienon, jopa neitseellisen roolisuorituksen herkkyydessään ja oikeudenmukaisuudessaan. Tuukka Huttusen venkoilua lavalla on aina ilo seurata. Kaikki pienet yksityiskohdat silmännykimisineen ovat hienoja. Roolin pöljyyttä riitti jopa loppukiitoksiin asti.
Ja sitten Tuire Salenius. Upea nainen. Aina upea roolisuoritus sinänsä. Mutta alkaako hän, vai hänelle annetut roolit toistaa itseään? Haluaisin hänet nähdä jo muussakin roolissa kuin hämähäkinverkkoa kutovana naisena tai lapsensa takia kieroilevana äitinä. Uskoisin todellakin, että hänestä on paljon muuhunkin, kuin mitä viime vuosina olemme nähneet.
Mikään ahaa-elämys tämä ei ole, mutta ei nyt ihan huonointakaan viihdettä. Itse pitkästyin ja olisin tekstiä saksinut ja tiivistänyt isolla kädellä.
Visuaalisesti hyvinkin tyydyttävä.
