Carol

Hienovarainen naistenvälinen rakkaustarina

[dropcap size=small]K[/dropcap]aunis ja vähäeleinen rakkaustarina jossa ei näytetä mitään liikaa, eikä ronskisti, vaan vihjaillaan pienillä eleillä ja ilmeillä miten kaksi naista, nuorempi ja vanhempi, rakastuvat toisiinsa.

Loistavat näyttelijät, kaunis kuvaus ja upea musiikki tukevat tätä hienon simppeliä elokuvaa hienosti. Eletään 1950-lukua New Yorkissa. Parikymppinen valokuvaajan urasta haaveileva nainen etsii itseään ja seksuaalisuuttaan.

Pian hän huomaa olevansa rakastunut itseään vanhempaan naiseen. Yhdessä he lähtevät automatkalle länteen ja löytävät toisensa motellien vällyjen välistä. Aika ei kuitenkaan hyväksy naispareja ja vanhemmalla naisella, Carolilla onkin edessään huoltajuuskiista miehensä kanssa heidän lapsestaan.

Cate Blanchettia on aina ilo katsella valkokankaalla. Tuo upea nainen onnistuu aina rooleissaan. Nytkin eteerisen kauniisti elehtien, ja jokaisen lauseen harkitusti ääntäen hän luo vanhempana naisena Carolille tarvittavan sielun. Eikä pikku rooleista nyt ylöspäin yrittävä Rooney Marakaan ole yhtään hullumpi nuorena naisena, joka ei vielä tiedä ollakko lintu vai kala. Myös pääosin tv-sarjoissa loistanut Sarah Paulson tekee harkitun tyylikkään sivuroolin.

Ohjaaja Todd Haynes (Kaukana taivaasta, Velvet Goldmine) on ohjannut elokuvan hyvin hidastempoiseksi, ja se on kuvattu hyvin taiteellisella otteella, ja hommahan toimii.

Oman kauniin maailmansa elokuvaan loihtii myös Carter Burwellin musiikki, joka soljuu suoraan tajuntaan.

Elokuva muistuttaa monella tavalla, niin ajankuvallisesti, musiikillisesti ja tematiikaltaankin Tom Fordin kerta kaikkiaan upeaa A Single Man-elokuvaa. Vaikka ei ihan yllä sen tasolle. Mutta Carol elokuva voisi olla vaikka a Single Man elokuvan hienokäytöksinen pikkusisko.

Laadukasta ja kaunista katsottavaa.