Preacher: Ensimmäinen ja toinen kirja

Aikuisten sarjakuvaa josta ei voi olla pitämättä

En oikein tiedä millä ylistyssanoilla taas kiittelisin RW Kustannusta. Sen verran miehekkään työn he tekevät tuomalla eteemme tämän loistokkaan sarjakuvan upeina paksuina ja mehukkaina kirjoina.

Nämä kaksi ensimmäistä kirjaa sisältävät yhteensä 26 ensimmäistä numeroa ja jatkoa on varmana tietona luvassa. Onneksi, sillä jos tämä saga jäisi kesken, en tiedä miten toimisin. Häiriöön menisin.

”Jep. Helvettiä tänne vaan.”

Alunperin Preacher sarjakuva julkaistiin vuosien 1995–2000 välissä. Sarja sisälsi 66 lehteä, 5 spesiaali- ja neljä numeroa käsittävän minisarjan. Sarja saavutti jo heti alkaessaan kulttimaineen, se on voittanut lukuisia palkintoja ja vielä tämän vuoden puolella siitä on tulossa tv sarja, jota toivottavasti ei onnistuta pilaamaan.

Mistä sitten on kyse?

Itseasiassa kaikkea on hyvin vaikea selittää, kannattaa itse lukaista. Mutta yritetään. Päähenkilöitä on kolme. On Jesse Custer, pienen kylän pastori, joka saa sisäänsä Genesis-voiman.

Genesis on syntyjään enkelin ja demonin ei sallitusta lyhyestä, mutta kiihkeästä rakkaussuhteesta. Lisäksi on naispäähenkilö Tulip, Jessen ex-tyttöystävä, joka kantaa käsilaukussaan asetta, ja osaa myös tarvittaessa käyttää sitä pelottavankin hyvin. Kolmantena hahmona on irkkuvampyyri Cassidy joka syystäkin välttelee auringonvaloa, mutta tarvittaessa repii auki kenenkä tahansa kurkun.

”Entä kun saat otteen Kaikkivaltiaan nyyteistä?”

Lisäksi heidän maanpäällisessä vaelluksessaan on mukana joukko niin taivaallisia olentoja, serafeja, enemmän ja vähemmän langenneita enkeleitä kuin demonisia kuolemattomia asehulluja. Mukaan mahtuu lisäksi Graalin maljan suojelijoita ja onpa itse jumalakin poistunut taivaasta maan päälle seuraamaan tilannetta.

”Oli sitten Jumalan tai ihmisen poika, niin ei siskonsa nussimisesta voi odottaa kovin hyviä tuloksia.”

Mistään kirkollisesta tässä ei kuitenkaan ole kyse. Päinvastoin. Enemmänkin kaiken tuon voi ottaa vaikka yhteiskuntakriittisesti. Sarjakuva on ultra väkivaltainen, mutta toisaalta kaikki väkivalta on myös perusteltua. Ainakin pääosin. Ja kaikki ihmisryhmät saavat hienosti lokaa niskaansa. Homot, vammaiset, vanhukset, ihan kaikki.

”Työni paineita lievittää vain säännöllinen ja alentava seksi.”

Kolmikon matka kiertää pääasiassa Amerikan mannerta ympäriinsä, mutta käydäänpä välillä hieman Ranskanmaallakin. Sekalaisen seurueen menneisyyttä valotetaan juuri sopivasti ja pikkuhiljaa. Lukija koukutetaan ja sitoutetaan hahmoihin totaalisesti. Välillä hypätään kauas menneisyyteen valottamaan asioiden syntyä ja välillä tarina jatkuu nykypäivässä. Kaikki tämä loistavan luontevasti.

Taide on selkeää ja kaunista. Välillä vaihtuvat tussaajat luovat sopivasti hieman vaihtelua, mutta pitäen silti taiteen tason korkeana ja yllä. Vaikka en ole tätä sarjakuvaa lukenut englanniksi, väittäisin, että suomentajat ovat saaneet paiskia töitä otsasuonet pullistuen. Teksti on varmasti ollut haastavaa, mutta se saadaan toimimaan upeasti. Erityisesti sarjakuvissa esiintyvien laulujen sanat on tuotu hyvin tähän päivään. Hienoa pojat!

Itsekin opin muutaman loistavan uuden kiro- ja haukkumasanan.

Ehdottomasti parhainta aikuissarjakuvaa pitkään aikaan. Tästä pitäisi jonkinlainen kulttuuripalkinto ojentaa, että tämä saatiin suomeen. Kiitos!

Tarina: Garth Ennis
Kuvitus: Steve Dillon
Käännös: Petri Silas, Antti Koivumäki
RW kustannus