Captain America: Civil War

Tästä se lähtee, sillä nyt loppui nauru ja alkaa pitkä synkkä kausi Marvel-leffojen käänteessä. Näin voisi sanoa ja totta toinen puoli. Captain America: Civil Warin aihe on synkkä, mutta huumoriakin löytyy.

Leffa on suoraa jatkoa Captain America ja The Avengers -leffoille. Oikeastaan leffa voisi olla yhtä hyvin seuraava Avengers-pläjäys, tai jopa ”Tästä lähtee koko Marvel-universumia kohahduttava suuri juttu.”

Ja pakkohan tätä on verrata DC:n suht epäonnistuneeseen äskeiseen viritelmään. Se missä Batman v Superman oli köyhästi ja epäloogisesti kasattu paketti, Marvel luottaa sarjakuvistaan tuttuun juoneen, jota pohjustettiin lehdissä jo pitkään. Ja taisipahan se myös jatkua läpi koko Marvel-universumin jopa yli vuoden, kattaen ja koskien oikeastaan kaikkia Marvel-hahmoja.

Tapahtumien ja kieroilujen kautta koko Kostajat-ryhmä jakaantuu kahtia. Toiset päätyvät hallituksen puolelle, koska superihmisten toimintaa halutaan tarkkailla ja rajoittaa. Toisille tämä taas ei käy, koska sydän ja vaisto sanoo muuta.

Näin saadaan haarniska ja viittasankarit käymään toistensa kimppuun oikein kunnon ärhäkkäällä rytinällä.

Hahmoja on paljon, ja juoni on todellakin jatkumollista edellisistä leffoista, joten kannattaa kaikki edelliset elokuvat varastoida aivokapasiteettiin.

Poissaolollaan loistavat Hulk ja Thor, mutta kuvioissa pyörivät tutut Kostajat, Ant-Man, Hämähäkkimies ja muutama uusikin supervoimatyyppi.

Leffa toimii. Juonen synkkyys on pelkästään plussaa. Käsikirjoitus on toimiva.

JOS KATSOJA haluaa tulla katsomaan pelkkää taistelun tohinaa, saattaa pettyä. Nyt mennään kuitenkin sellaisiin kiemuroihin, että huononpaa Marvel-tietäjää hirvittää. Koukeroita on paljon, ja varmasti tulevaisuudessa koko vyyhti varmasti tulee kiristymään.

Toki taistelujakin riittää. Onhan se pirun hienoa katsella kun sankarit mättävät toisiaan oikein olan takaa. Ultronin jälkeen nyt ei oikeastaan ole supervoimallista pääpahista. On vain toistensa kurkussa olevat sankarit ja hallitus.

Pituutta leffalla on kaksi ja puoli tuntia, se ei haittaa, koska katsoja ei väsähdä. Siitä pitää huolen yllättävän hyvä 3D ja loistava hahmogalleria. Ja kyllä sitä huumoriakin riittää. Varsinkin leffan loppupuolella.

Sarjakuvaa lukeneet saavat seurata pienin vinkein syntyvää outoa rakkaussuhdetta, uusia kykyjä kehitellyttä tulevaa Kostajien jäsentä, ja jopa X-Men riveihin siteensä omaavaa mielenkiintoista hahmoa, Mustaa Pantteria.

Toimiva kokonaisuus. Nyt jään jännittämään kuukauden päästä tulevaa X-Men elokuvaa. Kuinka hyvin se toimii verrattuna tähän. Sillekin ovat odotukseni korkealla.

Nyt mieleni taistelee 4 ja 4,5 välillä. Annan 4.