Iso kiltti jätti

Nyt lapsenmieliset saavat nauttia

Itse luin tämän ihastuttavan Roald Dahlin kirjan jo liian kauan sitten. Nyt tämä elokuva ihastuttaa, riemastuttaa ja ihastuttaa.

Aikoinaan nerokas Steven Spielberg toi meille valkokankaalle oudon herttaisen ja koko kansaa viehättävän olion avaruudesta. E.T:n, joka oli yksi ja erilainen. Nyt upea herra Spielberg tekee sen jälleen useiden pienempien floppien jälkeen.

Onko tämä 2010 luvun E.T.? Ehkäpä…

Orpokodin Sophie ei saa nukuttua ja eräänä yönä tasan klo 00:03 hän kohtaa ison kiltin jättiläisen. Iso ei ole isoa jättiläistenmaassa. Ison kiltin jätin tehtävänä ja harrastuksena on pyydystää unia, ja puhaltaa niitä ihmisten maailmaan. Ja paljon isommat jättiläiset kiusaavat häntä, hanen hinteläisyyden vuoksensa

Mutta on olemassa myös paljon isommat jätit, jotka vain yöllä käyvät kaappaamassa ihmisparsoja eli lapsia ja syövät ne…

Tarina on uskomaton, niinkuin vain Roald Dahlilta voi uskoa. Aina tuo kirjataituri onnistuu. Kiitos siitä, sillä niin monia hänen kirjojaan olen saanut lukea ja joita suosittelen. Kymmenet sadut lapsille ja toiset kymmenet novellit aikuisille.

Mutta elokuva on yhtä tehostejuhlaa. Upeaa upeaa. 3D toimii nerokkaasti ja kaikki jättiläiset ovat uskottavia. Suomalainen toteutus on taas niin huoppuluokkaa kuin vain voi olla. Varsinkin Iso kiltti jätti oli mieletön. Erityisesti kaiken kunnian saa – ilmeisesti kirjan ensimmäisen suomentanut Tuomas Nevanlinna – ihan loistavan huikeasta ja mielettömästä suomennoksestaan!

Tässä leffassa puhutaan nimittäin sellaista kieltä, että ei voi olla naurahtamatta ja hörsk-pyrähtämättä.

Jos Perskurkku ja Poksutuhnu ovat tuttuja Dahlin ja Nevalinnan sanoja, niin mene katsomaan.
Jo pelkästään kielen vuoksi aion mennä uudestaan, edes J. K. Rowling ei yllä samaan.