Bridget Jones’s Baby

Hyvästi sinkkuilu, tervetuloa vauva

Valintoja, valintoja ja valintoja. Bridget Jones jatkaa oikukasta elämäänsä. Ensimmäisestä elokuvasta on kulunut jo 15 vuotta, ja se näkyy myös sankarittaramme elämässä. Vakituinen työpaikka on, mukava asunto löytynyt, mutta edelleen Bridget (Renée Zellweger) elää sinkkuna.

Noin viikon sisällä hän kuitenkin päätyy sänkyyn, ensin festivaaleilla törmäämäänsä Amerikkalaisen hurmurin Jackiin (Patrick Dempsey) ja myöhemmin, kuinkas muutenkaan kuin exänsä Markin (Colin Firth) kanssa. Ja näistä kahdesta yöstä seurauksena on niin sanotusti ”telkkä pöntössä”. Edes lääkäri ei voi olla varma kumpi on hedelmöityksen aikaan saanut.

Elokuvan juoni on ensin raskauden piilottelua ja sitä, kuinka kummallekin isäehdokkaalle asian kertoisi.  Sitten, kuinka toinen ei saisi tietää toisesta, ja lopulta, kun kaikki ovat perillä asiasta, elokuva asettelee miehet vastakkain kilpasille, kumpi olisi ”se oikea”. Ja Bridget parkahan ei osaa tehdä valintaa.

Lopulta kun ”pulla uunissa” tilanne laukeaa, lapsi näkee päivänvalon, ja isyystestikin tehdään, onkin aika jos astua alttarille. Mutta kumman Bridget valitsee? Mielestäni väärän.

Odotin elokuvalta paljon enemmän huumoria ja noloja tilanteita, kuten kahdessa edellisessä, ihan kelvollisessa elokuvassa oli. Mutta nyt on paljolti poissa huumori ja jopa aiempien leffojen lämpö. Hieman tulee sellainen ”väännetään nyt jatko-osa väkisin” -olo elokuvaa hieman tuskastuneena katsellessa.

Kyllä sitä huumoriakin löytyy, mutta oikeastaan vasta loppupuolella. Parhaat repliikit on kirjoitettu Bridgetin äidille (Gemma Jones) ja synnytyslääkärille (Emma Thompson). Varsinkin äidin ja Bridgetin ensi kohtaaminen vauvamasun kanssa on oikeasti hauska. Ja Thompson onnistuu komediattarena hienosti. Kyllä elokuva ihan kevyestä viihteestä käy ja aiemmista osista hullaantuneille se on varmasti pakko katsottavaa. Itse odotin elokuvalta enemmän.