Kilpakosijat
Unohda koivujen, voikirnujen, pirtanauhojen ja tykkimyssyjen kuvittama kansallisromanttinen puskafarssi. Tampereen Työväen Teatterin Kilpakosijat on raikas teos, joka kurkottaa kansanperinteeseen aivan uudesta perspektiivistä.
Tommi Auvinen on kirjoittanut ja ohjannut Kilpakosijat Maiju Lassilan koko tuotannosta. Tuore ote kuuluu Värttinästä tutun Sari Kaasisen säveltämässä musiikissa ja näkyy kansantanssin uudistajan Jouni Prittisen koreografioissa.
Upean pelkistetyn tyylikkään kansallismaiseman TTT:n isolle näyttämölle ovat luoneet lavastussuunnittelija Erkki Saarainen, pukusuunnittelija Jaana Kurttila ja valosuunnittelija Sami Rautaneva. Lavalla nähtävissä kuvissa on selvästi Lassilan alkuperäistekstien aikakauden maalaustaiteen vaikutteita tehden kunniaa muun muassa symbolismille.
TARINA KERTOO Sikasen perheen leski-isästä (Pentti Helin) ja lähes jo vanhapoika-pojasta (Jari Ahola), jotka iskevät silmänsä naapurin verevään leskinaiseen, Saastamoisen Kaisaan (Petra Karjalainen). Lesken ottaisi mielellään myös Leskisen Antti (Vesa Kietäväinen), jolla on naimalupakin kunnossa eli rippikoulu käytynä toisin kuin kahdella muulla kosijalla.
Näytelmän mieshahmoja eivät arkiset murheet paina, kun vastaavasti elämä kulkee vahvojen naisten harteilla. Tämä kuuluu ja näkyy myös musiikkinumeroissa, joissa miehillä on veijarimaista keikarointia ja kukkotaistelumaisia koreografioita. Vastaavasti naiskolmikolla Kaisalla, Variksen Iidalla (Eriikka Väliahde) ja Kasurisen Susolla (Hanna Gibson) on dramaattisia ja vahvoja kappaleita, jotka sykäyttävät ja herkistävät katsojan – pakostakin tuoden mieleen Värttinän tuotannon. Kolmikon äänet sointuvat erinomaisen harmonisesti yhteen.
KANSANTEATTERI TUTUT hykerryttävät sivuhahmot siivittävät tarinaa. Mika Honkasen esittämä lukkari on lyönnilleen tarkkuusammuttua komediaa, joka saa yleisön repeämään nauruun kerta toisensa jälkeen. Severi Saarisen esittämät Mikko, hevonen ja kylän moottoriturpana mutiseva juoru-ukko ovat kutkuttavia väriläiskiä tarinassa. Näytelmässä hahmojen vahva murre sopii kokonaisuuteen, eikä tunnu päälleliimatulta tai vaivaannuttavalta.
– Teemme Kilpakosijat uudella tavalla, jossa nykyaikaisella kansanmusiikilla ja kansantanssilla on keskeinen rooli. Lähtökohtana on puhdistaa ja pelkistää Lassilan kansannäytelmä, mutta niin, että kansanperinne välittyy. Alkujaan kännykättömään ja tietokoneettomaan Suomeen syntyneessä Kilpakosijoissa on myös omaan aikaamme hyvin istuva, ikiaikainen teema. Se on ahneus, joka himoaa rahaa, omaisuutta ja tavaraa, kertoo ohjaaja Tommi Auvinen.
