Rogue One: A Star Wars Story

Väliosa luottaa tuttuun tematiikkaan, mutta unohtaa monta tärkeää perusasiaa.

Ensinnäkin olen pahoillani tähtien määrästä. Itse suurena Star Wars -fanina olisin halunnut ja toivonut hieman parempaa elokuvakokemusta, mutta nyt mennään tällaisella pätkällä ja tähtisumun määrällä.

Tämä elokuva varmasti jakaa mielipiteet muidenkin miljoonien SW-fanien joukoissa. Ja elokuva on ehdottomasti hyvää viihdettä, mutta siinä ei ole sitä tenhoa, mitä alkuperäisissä ja ihan viimeisimmässä.

Pahin vika lienee, että elokuvasta puuttuu se suurin ja kaikista pahuuksista pahin.

Darth Vaderin pari käväisyä leffassa ei riitä. Toisena puutteena pidän sitä, että elokuvassa ei ole oikeastaan yhtään tunnettua hahmoa pääosioissa. Kyllähän siellä monenlaista tuttua koko sagasta vilahtelee, mutta pääosiin ei saa oikein luotua tunnesidettä ja niistä ei voi olla kamalan kiinnostuneita. Varsinkin kun tietää, ettei ketään heistä tavata myöhemmin elokuvissa, siitä voi jo arvailla, mikä kohtalo heitä seikkailussa odottaa.

Ideana elokuvassa on se, että Jynin (Felicity Jones) isä on pakotettu suunnittelemaan avaruusseikkailusta tuttu Kuoleman tähti. Ja kapinaliitto tarvitseekin Jynin apua, että saataisiin hankittua tuon superaseen piirustukset kapinaliitolle, nimittäin isukki on piilottanut koko pakettiin porsaanreiän, millä koko mollukka voidaan tuhota. Kuten SW IV leffassa sitten tapahtuukin.

Avukseen Jyn saa kapinaliiton tyypin Cassianin (Diego Luna). Mukanaan heillä mainio imperiumilta varastettu ja kapinaliitolle ohjelmoitu droidi K-2SO (äänenä loistava Alan Tudyk) ja sekalainen joukkio muuta porukkaa. Ja sitten pistetäänkin täysi rähinä päälle.

ELOKUVAHAN LOPPUU itseasiassa muutamaa hetkeä ennen, mistä SW IV alkaa. Elokuvassa on joitakin puuduttavia ja turhan pitkiä kohtia ja takaumiakin, joita ei tarvitsisi. Mutta suurin ongelma ei piile tällä kertaa käsikirjoituksessa, se toimii ihan ookoosti, mutta ärsyttävin ongelma on itse päänäyttelijät. Jones sentään onnistuu roolissaan nippa nappa, mutta Luna on kyllä roolissaan täysin hukassa ja itseasiassa todella huono.

Lisäksi kun pääparille on vieläpä kirjoitettu erittäin naurettavaa dialogia, katselunautinto on kyllä kaukana.

Mutta myös hyvääkin. Elokuva on kuviltaan kaunis ja tehosteiltaan uskomattoman hieno ja alkuperäisten tyyliin uskollinen. Ja tietenkin musiikki tekee tästä elämyksen. Muutama uusi upea teema on saatu mukaan.

Ja kaikki X-siipi ja Y-siipi hävittäjät ynnä muut tutut härpäkkeet saavat nostalgian kyynelet kihoamaan silmiin.

Katsottuna 3D:nä, pidin sitä turhana.

Pakollinen fanituote. Ihan viihdyttävä. Odotan kuitenkin vuoden päästä ilmestyvää pääsarjan seuraavaa osaa, ja sitten taas kahden vuoden kuluttua tulevaa Han Solon omaa leffaa.

Kyllä näitä välitarinoita mielellään katsoo, kun tuohon universumiin kuitenkin silloin 70-luvulla on jo imeytynyt. Tämä vain ei potkaissut munille kunnolla.