Rämeen olento – kuudes kirja

Kasarisarjakuvaa, yhteiskunta kritiikkiä ja mielensopukoista kumpuavaa tajunnanvirtaa

Swamp Thing, tutummin Rämeen olento, on itselleni suht tuntematon sarjakuva. Muutamia irtokappaleita olen käsiini saanut, ja nyt sitten hyppäsin mukaan tähän tarinaan, joka sopivasti päättää Alan Mooren kultakauden.

Kahdeksan alkuperäistä numeroa käsittävä kirja sisältää myös Stephen R. Bissetten esipuheen ja Leonardo Rizzin hienon ”Lyhyt tarina Rämeen olennosta ja amerikkalaisen sarjakuvan renesanssista” (suomennos: Antti Koivumäki), joissa käydään historiikki hienosti läpi.

Kummatkin kirjoitukset kertovat piirtäjistä, käsikirjoittajista, sekä avaavat henkilögalleriaa siinä määrin, että itse tiivistän asian pieneen pätkään.

Tässä vaiheessa Rämeen olennon seikkailuja ollaan siirrytty hieman goottimaisemmasta kauhukerronasta suon keskeltä, avaruuteen. Rämeen olentohan syntyi, kun tutkija Alec Holland, joutui suolla pommi-iskun kohteeksi. Nyt hän on elävästä kasvimassasta koostuva jättikokoinen hirviö. Hyvä hyville ja paha pahoille.

Alan Moore taas tunnetaan kirjoittamistaan Vartijat, V niinkuin verikosto ja Kapteeni Britannia -sarjakuvista. Rick Veitch jatkoi piirtäjänä ja käsikirjoittajana Swamp Thingissä Mooren jälkeen. Hän on myös työskennellyt monien pienempien independent sarjakuvien parissa.

Täytyy sanoa, että juonellisesti ja taiteellisestikin tämä sarjakuva on, miten sen nyt sanoisi, tajuntaa laajentavaa ja mielen räjäyttävää? Moore vetää tarinaa suoraviivaisesta toiminnasta hyvinkin psykedeelisiin, mietteliäisiin ja pohdiskeleviin maailmoihin.

Seuraamme sankariamme, kun tämä joutuu Adam Strangen vanavedessä ensin Rann planeetalle ja muutamien sankarillisten tekojen myötä muuallekin kartoittamattomaan avaruuteen. Välillä pohdiskelemme syntyjä syviä ja välillä seuraamme konkreettista toimintaa. Lopulta Alan Moore lopettaa aloittamansa tarinakokonaisuuden takaisin kotiin. Suolle, jossa sankarimme kohtaa jälleen rakkainpansa.

Kuvituksesta pääasiassa vastaava Veitch tekee juuri sen, mitä kahdeksankymmentä luvulla tehtiin. Ja lisääkin.

Piirrosjälki on värikästä, ilman koneiden läpi tungettua ”liian filmimaista”, vaan aitoa piirrettyä sarjakuvaa.

Uskoisin, että niin paljon ”rämeiden suosta nousseita kaasuja”, tämä parivaljakko ei olisi pystynyt tätä olentoa nostamaan tarinoidensa loistoon, jo melkein kuopatusta haudastaan.

Veitch onnistuu kuvituksessaan sellaiselle psykedeeliselle tasolle, että nuorenpaa lukijaa hirvittää. Itsekin nyt vanhempana sarjakuvanlukijana, vasta nyt onnistun ja myönnän ymmärtäväni ehkä osittain Mooren tekstin, joita tässäkin upea piirtäjä tulkitsee.

Hullu parivaljikko kerta kaikkiaan.

Ei tämä opus lapsille ole. Eikä helposta sarjakuvasta pitävälle. Tämä kirjanen on enemmänkin lähellä runoutta. Hienosti kuvitettua sellaista.

Kaikessa tässä, vaikka stoori on hieno, tosin hieman rakoileva ja kuvitus on pääosin hienoa, en anna tällä kertaa enempää tähtiä.

Sen sijaan annan itselleni lupauksen, että tutustun Swamp Thingin uudempaan tuotantoon.

Käsikirjoitus: Alan Moore ja muut
Kuvitus: Rick Veitch ja muut
Suomentanut: Anssi Alanen
RW kustannus